"Aidot" jouluherkut

Joulu on syömisen juhlaa. Monet herkuttelevat hyvällä ruualla ja toisia vituttaa samojen mössöjen syöminen vuodesta toiseen. Perinteisesti joulun aikaan on pantu parasta pöytään. Joulupöydässä on tarjolla lukemattomia eri ruokia. On lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, rosollia ja tietenkin kinkkua, riisipuuroa ja kalaa. Napostelemista varten pöydät ovat täynnä pipareita, torttuja ja konvehteja. Ja paljon muuta. 

Laatikoiden tekeminen on helppoa, mutta moniko ne oikeasti tekee nykyään itse? Entä rosollin, jota saa kätevästi pienissä purkeissa eineshyllyltä? Torttu- ja piparitaikinan kiireinen tai laiska nappaa pakastealtaasta, siitä kinkun vierestä. Hyvää ruokaa arvostava tekee jouluherkkunsa itse, asiat eri lailla priorisoiva ostaa ne valmiina. Mutta miten hyvää kaupasta saatava valmis jouluruoka onkaan? 

Valmis lanttulaatikko sisältää lantun lisäksi muun muassa muunneltua tärkkelystä, rasvatonta maitojauhetta ja kovetettuja kasvirasvoja sekä aromeita. Toisen valmistajan räätikkälooran ainesosaluettelo on lyhyempi. Tarkkasilmäinen kuitenkin huomaa listassa ruokakerman, joka voi sisältää kerman lisäksi maitoa, muunnettua tärkkelystä E1401, karboksimetyyliselluloosaa E466, selluloosajauhetta E460 ja pektiiniä E440. Toisissa ruokakermoissa on myös natriumsitraattia E331 ja guarkumia E412 ja alumiinioktenyylisukkinaattitärkkelystä (jessus, mikä sana!) E1452.

Perunalaatikossa on perunan lisäksi samat extra-aineet kuin lanttulaatikosa, sekä myös perunahiutaleita. Ja arvaatte varmaan, että vettä on enemmän kuin perunaa. Toinen pottuloora laittaa vielä paremmaksi. Ainesosaluettelosta löytyy 19 ainetta. Edellisten lisäksi tuote sisältää lisättyjä rasvahappojen mono- ja diglysereitä E471, auringonkukkalesitiiniä E322, hiivauutetta, maltodekstriiniä, aromeita (joita voi olla miten paljon vain) ja väriä E160a (beta-karoteeni). 

Porkkanalaatikon joukosta löytyy jälleen kovetettua kasviöljyä ja aromia. Kilpailijalla vielä soijaproteiinivalmistetta ja sitruunahappoa E330. Molemmissa porkkana on onneksi luettelon ensimmäisenä, tosin toisen tuotteen porkkanapitoisuus on vaivaiset 57%.

Rosolli sisältää valmistusaineidensa lisäksi paria säilöntäainetta, eli natriumbentsoaattia E211 ja kaliumsorbaattia E202. Kilpailijalta löytyy samat ja lisäksi happamuudensäätöaineena on käytetty maitohappoa E270.

Valmis torttutaikina sisältää kovetettua kasvirasvaa (kahteen kertaan), tuttua emulgointiainetta E471, maitohappoa E270, aromia, värinä jälleen beta-karoteenia sekä happamuudensäätöön L-viinihappoa E334. Piparitaikinasta löytyy tutusti kovetettua kasvirasvaa, happamuudensäätöön sitruunahappoa E330, emulgointiaineena E471 ja nostatusaineina natriumdifosfaatteja E450 ja natriumkarbonaatteja E500 (sooda, jota toki kotitekoiseenkin taikinaan laitetaan). Lisäksi taikinaan on lisätty A- ja D-vitamiinia. Terveysvaikutteisia pipareita. Nerokasta! Lidlissä myytiin valmista piparkakkutaloa, jonka valmistukseen laskujeni mukaan oli käytetty 47 ainesosaa. 

Konvehdit ovat hyviä, tosin eivät enää niin hyviä, kun tietää mitä ne sisältävät. Ite oon tykänny Pandan juhlapöydän konvehdeista. Tuoteselosteessa on lähes 30 ainesosaa ja samanpituinen lista löytyy muistakin konvehdeista. Konvehtejakin voi tehdä itse, jolloin tuoteseloste jää huomattavasti lyhyemmäksi. Makukin on hyvä.

Kuulostaa muuten uskomattomalta, mutta riisipuuroakin saa valmiina kaupasta. Tosin en keksi yhtään syytä, miksi joku ostaisi sitä valmiiksi keitettynä eineksenä itse tekemisen sijaan.

Bongasin kaupassa jouluomenia, jotka loistivat kuin kiiltonahkakengät. Tiedättehän, miksi kengät lankataan mahdollisimman kiiltäviksi? Kengän kärjen voi ujuttaa hameen alle ja peilailla. Mutta siis omenat olivat todella näyttävän näköisiä. Niin näyttävän, että ei tehnyt yhtään mieli ostaa niitä. En tiedä, millä niiden kuoret oli lankattu, mutta en usko omenan voivan olla niin kiiltävä luonnostaan. Ostin kotimaisia ja hyviä olivat.

Entäs joulupöydän kunkku, eli kinkku? Nitriititöntä kinkkua halajaville harmaasuolattu on tuoresuolattua parempi vaihtoehto. Punasuolattu kinkku on suolattu nitriitittömällä suolalla. Nitriititöntä kinkkua löytyy hyvin, mutta suurin osa kinkuista terästetään fosfaateilla, esim. E450 ja E451. EU on juuri kieltänyt fosfaattien käytön pesuaineissa, mutta lihaan niitä voidaan kuitenkin laittaa. Pesuaineiden ja lannoitteiden fosfaatit rehevöittävät vesistöjä. En tiedä kinkun fosfaattien vaikutusta karvankasvuun.

Fosfaatit sitovat vettä erittäin hyvin, joten kinkkuvalmistajan on niiden avulla mahdollista pumpata lihaan vettä Näsijärven verran. Kinkkujen katteet saadaan näin huomattavasti suuremmiksi. En tiedä, miten paljon vettä kinkkuun saadaan näin upotettua, mutta ilmeisesti on mahdollista terästää sitä jopa kymmenillä prosenteilla. 

Tuoteselosteessa voi lukea liha, vesi, suola, E451 (stabilointiaine), tässä järjestyksessä. Ainesosat on ilmoitettava pitoisuusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään, mutta veden määrä ainoastaan, jos sitä on yli 5% painosta, mutta todellista määrää ei silloinkaan tarvi ilmoittaa. Näin ollen yllä oleva kinkku voisi periaatteessa sisältää lihaa 50% ja vettä 49%. Lisätyn veden määrää ei kuitenkaan voi mitenkään tietää. Kaupan pakastealtaaseen kurkkiessani erään kinkun lihapitoisuus oli 78%. Lisäksi ainesosaluettelossa harvinaisen rehellisesti kerrottiin vettä olevan 20%. Luomukinkuissa ei fosfaatteja saa käyttää, joten niiden vesipitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä. Kotini lähellä luomukinkku tosin maksoi 18€ kilolta.

Itse vältän turhia lisäaineita ja ehdottomasti kovetettuja kasvirasvoja. En väitä, että kaikki lisäaineet ovat haitaksi, mutta toisaalta koen ylimääräisten aineiden lisäämisen ruokiin turhaksi. Näkemykseni on, että jos tuotteeseen pitää ylimääräisiä aineita laittaa, silloin alkuperäiset valmistusaineet ovat huonolaatuisia. Jos haluatte syödä (jouluna) hyvin, tehkää mahdollisimman paljon itse.

Herkullista joulunodotusta!

Tuomio: Syyllinen!

Syyllisyys on tunne ja ikävä tietoisuus siitä, että on tehnyt jotain väärin. Moraalin säilymisen kannalta syyllisyydentunteelle on perusteensa, mutta ilman syytä koettuna se on raastavaa. Tiedän aiheesta, sillä olen potenut melkein kaikesta syyllisyyttä 30 vuotta elämästäni. Vasta parin viime vuoden aikana olen tuosta opetellut ja oppinut jossain määrin eroon. Siitä todellakin voi oppia eroon, onneksi. 

Syyllisyyden tunteminen voi liittyä huonoon itsetuntoon ja siihen, että ottaa henkilökohtaisesti mitä toiset sanovat, on niille perusteita tai ei. Eli käytännössä ihminen voi määritellä itsensä muiden sanomisten ja tekemisten kautta. Jos tällainen henkilö sitten kokee, ettei ole muiden (valheellisen) luottamuksen arvoinen, on hän tietenkin omassa mielessään syyllinen. Pari vuotta sitten tuskin olisin uskaltanut kirjoittaa mielipiteitäni blogiin, yksi pääasia mielipiteideni ilmaisuissani nimittäin oli, ettei kukaan vain niistä loukkaantuisi. En voi vieläkään sanoa, etteivät ilkeät kommentit missään tuntuisi, mutta ero on huomattava aikaisempaan. Ja eteenpäin mennään. 

Toinen puoli asiaan liittyen on muiden syyllistäminen. En tiedä, miten tiukasti syyllisyys ja syyllistäminen ovat samojen henkilöiden ominaisuuksia, mutta molemmat liittyvät huonoon itsetuntoon. Jos ihminen ei pysty myöntämään itselleen tai muille olevansa väärässä, hän saattaa reagoida puolustautumalla. Ja vanhan sanonnan mukaan hyökkäyshän on paras puolustus. 

Syyllistäjä saattaa saada hetkellisen tyydytyksen vieritettyään oman syyllisyydentunteensa muiden niskaan, mutta loppujen lopuksi tässä pelissä ei voittajia ole. Yleensä kaikki kääntyy lopuksi syyllistäjää vastaan. Tästäkin minulla on varsin paljon kokemusta. Olen vuosien varrella syyllistänyt muita, kun olen joutunut puolustamaan omaa egoani. Omaksi ja muiden onneksi olen tämänkin asian viimein tiedostanut ja siitä ainakin osittain jo parantunut. On muuten näiden vaiheiden jälkeen huippufiilis pystyä myöntämään, että "Olin väärässä!" Harvoin tosin tarvitsee..

Ruokaan tämä liittyy siinä suhteessa, että kaikki, jotka eivät syö virallisten suositusten mukaan, ovat syyllisiä. Jos ette usko, lukekaa lehtiä. Ja varsinkin niiden otsikoita. On lasten huostaanottoja, yleistä nimeämätöntä vaarallisuutta, ahmintahäiriöitä, syöpiä ym. Viimeisimpänä karppaajat ovat syyllisiä Itämeren rehevöitymiseen.

Iltapäivälehdet (sis. Aamulehden ja Savon Sanomat), Matti Uusitupa, Pekka Puska, Mikael Fogelholm ja viimeisimpänä kyntensä teroittanut Ursula Schwab ovat kunnostautuneet valtakuntamme virallisina ja yleisinä syyllistäjinä. He ovat tehneet karppaajista syyllisiä jo lukemattomiin asioihin, ja suurimpaan osaan täysin syyttä. Ketä tämä palvelee? Pidän moista käytöstä henkisenä kypsymättömyytenä ja ihmisen heikkoutena. Luulisi tiedemiesten ja -naisten osaavan olla fiksusti eri mieltä asioista, eikä käyttäytyä kuten päiväkoti-ikäiset. Tosin päiväkodissa kiusaamisen jälkeen asia sovitaan, pyydetään reilusti anteeksi ja jatketaan leikkiä yhdessä. 

En ole ennustaja, joten en voi tulevaisuudestani sanoa, mutta minä olen oman tämänhetkisen kantani omaan ruokavaliooni muodostanut. Tiedän, miten syön ja olen myös tietoinen miksi syön, ja miksi syön niin kuin syön. Muut ihmiset saavat olla aivan vapaasti eri mieltä kanssani ja hyväksyn heidän tapansa ajatella ja elää. Mutta en voi käsittää, miten korkeasti koulutetut ihmiset, joiden pitäisi olla Suomessa tiedemaailman osaajia, kerta toisensa jälkeen lyttäävät omaa näkemystään vastustavat teoriat ja käytännöt ja tätä tehdessään julistavat karppaajat (tai hiilihydraattitietoiset tai vähähiihydraattisen ruokavalion noudattajat) alimpaan helvettiin. Kohta kukaan ei uskalla tunnustaa olevansa karppaaja, Kolttaa lukuunottamatta.

Nämä neljä superihmistä luulevat, että kyseessä on sota ja selvitäkseen sodasta voittajana vastustaja on lytättävä maan rakoon. Ensinnäkään, sodassa ei ole voittajia. Toisekseen, sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta. Yksipuolista sodankäyntiä kai kutsutaan usein terrorismiksi. Nyt vaikuttaa, että toisella puolella sotivat iltapäivälehdet yhdessä mainitun nelikon kanssa. 

Sodan toinen osapuoli.. Niin mikä toinen osapuoli? Tavallisia ihmisiä, jotka syövät hieman eri lailla kuin viralliset suositukset (eivät määräykset) suosittavat (eivät määrää). Ihmisiä jotka eivät halua sotia kenenkään kanssa. Suurin osa näistä syö fiksusti ja haluaa tehdä sitä jatkossakin tuntematta syyllisyyttä. Mutta ei, suositusten (ei määräysten) noudattamatta jättäminen on ihmenelostemme mielestä rangaistavaa ja syyllisyyden arvoista. Niin että mikä helvetin sota? Toisten ihmisten syömisistä. Tajuatteko, kyse on syömisestä. Lausuntoja seuraamalla voisi tosiaan kuvitella, että kyseessä olisi oikeasti kansakunnan kohdalta vakava ongelma, mutta että ruokailu. Puututtaisiinpa oikeisiin ongelmiinkin näin tehokkaasti.

Samat tyypit sanovat karppauksen olevan uskonto. Monet uskonnothan käyttävät syyllistämistä aseenaan. Jos et rukoile, palat Helvetin tulessa. Jos et maksa seurakunnalle, palat Helvetin tulessa. Jos et käy joka sunnuntai kirkossa, palat Helvetin tulessa. Jos syöt voita, palat Helvetin tulessa. Jos et syö lisäainemössöä, jota margariiniksi kutsutaan, palat Helvetin tulessa. Hetkonen, mitenkäs päin se uskontojuttu taas näillä argumenteilla meni? Loppujen lopuksi Helvetin tulessa grillautuessasi lienee ihan sama, mitä olet elinaikanasi syönyt, joka tapauksessa persevaostasi valuu kuumaa hikeä.

Mielestäni tässä kaikessa on kyse siitä tosiasiasta, etteivät vanhan liiton jääräpäät (joihin voi kuulua myös nuorempia) pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikki suomalaiset eivät enää katso auktoriteetteja ylöspäin vaan ovat muun muassa netin ansiosta oppineet etsimään itse tietoa sekä uskaltavat kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoillaan. Nelikon epäonneksi kunnioitus nyky-yhteiskunnassa ei enää automaattisesti osukaan sille, joka huutaa kovimpaa tai jolla on korkein oppiarvo. Jos jatkan vielä vertausta sodasta, he ovat huomanneet olevansa häviöllä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan asiassa, jossa yhtä totuutta ei voi olla olemassakaan. Viimeisenä oljenkortenaan oman asemansa pönkittämisessä he yrittävät tehdä muista syyllisiä. 

Jos rupeaa muita syyllistämään, oikeaa syyllistä ei yleensä tarvi kauhean kaukaa hakea. Vituttaa tämä näiden kaikkitietävien asiantuntijoiden asenne, joka on suoraan kuin pikkulapsen päästä. Pikkulapsen maailmassahan on olemassa vain oma napa. Tämän navan ympärille rakentuu kaikki muu ja kaikki keinot tämän egon pönkittämisessä ovat sallittuja. Kavereiksi valikoituvat vain ne, jotka ovat samaa mieltä. Ihan jokaiselle vinkkinä: Jos syyllistät muita, katso peiliin. Jos tunnet olevasi syyllinen kaikkeen, et ole. Katso silloinkin peiliin. Apua saa kirjoista ja ihmisiltä. Heikkouksiaan voi ja kannattaa kehittää. Jos minä pystyn siihen, luulisi professorien ja dosenttienkin pystyvän.

Miettiessäni neljää viisasta(?) tietäjää, sulautin asiat omiin kokemuksiini ja siltä pohjalta kerroin tässä tekstissä myös omia heikkouksiani, joista en ole monelle tätä ennen puhunut. Terapeuttista, kyllä. Fiksua, en tiedä. Ensimmäinen askel, itselleen tunnustaminen, on aina vaikein, sen jälkeen muille on vähän helpompaa kertoa.

Tunnustan myös, että kirjoitin tämän tekstin, koska olen vihainen. Kyllä, karppaaja (vai olenko sitä enää?) on vihainen. Olen vihainen paskanpuhumisesta, valehtelusta, panettelusta, syyllistämisestä ja holhouksesta, ainakin. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu sanomisistanne! Perkele.

Onko karppauskeskusteluni lähtenyt lapasesta?

MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa oli keskiviikkona 7.12.2011 muutaman minuutin juttu karppauksesta otsikolla Karppauskiistely lähti lapasesta. Ohjelmassa näytettiin kahteen otteeseen pätkiä tästä blogista. Ensimmäisellä kerralla näkyi otsikko Ursulan aivopieru ja pätkä tekstiä. Toisella kerralla blogini teema Nautin ruuasta ja kitisen aiheesta. Hienoa, että omat ajatukset herättävät huomiota! 

Rupesin kuitenkin miettimään, miksi blogini oli esillä. Onko minun karppauskeskusteluni lähtenyt lapasesta? Tulin siihen tulokseen, että ei. Se, että ohjelmassa näytettiin nimenomaan Ursulan aivopierun tekstiä, osoittaa mielestäni, että ohjelman tekijöiden mielestä Schwabin lausunto oli sitä lapasesta lähtemistä. Yleensä oikoluen tekstini moneen kertaan nimenomaan sen takia, etten julkaise mitään harkitsematonta tai päivänvaloa kestämätöntä. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Blogini elokuisen perustamisen jälkeen olen julkaissut ohjelman ilmestymiseen mennessä 20 kirjoitusta ja päätinkin lukea jokaisen tekstin ja poimia niistä pahimmat lapasesta lähtemiset. On siis (itse)kritiikin aika.

1. Päiväkodin päivttäinen sokeripommi kritisoi lasten sokerisia välipaloja. Kritisoin kevyesti Sosiaali- ja terveysministeriötä ja THL:ää suosituksista, jotka sallivat moiset käsittämättömät välipalat. Ei ylilyöntejä.

2. Pikaruuasta kirjoitin ironiseen sävyyn sen terveellisyydestä. Kuinka läheisesti hampurilaisateria muistuttaakaan virallisia ruokasuosituksia. Miksi se siis on roskaruokaa? Lapasessa pysyi.

3. Syön niinkuin haluan - teen siis syntiä käsitteli ihmisten suvaitsemattomuutta karppausta kohtaan. Ideana oli, että koska minä annan muiden syödä kuten haluavat, he voisivat antaa minun syödä miten minä haluan. Olen edelleen täysin samaa mieltä.

4. Tässä kritisoin Veripalvelun evästarjontaa. Toimipisteestämme löytyy kolmioleipiä aitojen makujen sijaan. Ei vaikuta luovuttamiseeni, mutta vaikuttaa mielikuvaani Veripalvelusta.

5. Avoin kirje Mikael Fogelholmille. Kritisoin mielestäni (edelleen) asiallisesti Fogelholmin lausuntoja siitä, että hän saa vihapostia. Hänhän on tunnettu täysjyväviljatuotteiden mainostaja. Pahinta antia lienee tämä: Oletko itse täysin syytön, etteivät kaikki tahot mielipiteitäsi arvosta? Kommenttejasi lukiessa tulee väkisinkin mieleen, etteivät ne salaliittoteoriat niin kaukaa haettuja ole. Lopussa kysyin, paljonko viljateollisuus hänelle maksaa lausunnoistaan. 45 minuuttia -ohjelmassa Fogelholm kertoi, ettei ole saanut elintarviketeollisuudelta koskaan rahaa tutkimuksiinsa. Sain siis osittaisen vastauksen kysymykseeni. Seison tekstini takana.

6. Tämä hieman sekava tekstini käsitteli Hesarissa ollutta juttua nanoteknologiasta ja ruuasta. Tällä hetkellä kirjoittaisin tekstin eri lailla, mutta se ei johdu lapasesta lähtemisestä vaan jutun yleisestä epäjohdonmukaisuudesta.

7. Arjalainen ruokakulttuuri pureutui dokumenttiin, joka kertoi poisheitettävästä ruuasta. Sitä muuten heitetään mäkeen aivan käsittämättömiä määriä. Teksti oli osoitettu ruokavaliosta riippumatta kaikille, eikä siinä osoiteltu ketään, mutta toisaalta toivottavasti jokainen tunsi piston sydämessään. Asiallinen teksti.

8. Erinomainen kirjoitus natriumnitriitistä, tuosta veikeästä lisäaineesta, joka sisältyy lähes kaikkiin lihajalosteisiin. Yhden kyseenalaisen kohdan löysin. ..Eviran (entäs Fogelholmin?) mukaan näin on.. Fogelholm oli mukana sen takia, että hän oli kesällä lehdissä jatkuvasti ja olisi ihan kiva tietää hänen mielipiteensä lisäaineasiaan. Suurimmaksi osaksi Fogelholmin nimi siis oli asiaa, pieneltä osin vittuilua. Hyvä teksti eikä ylilyöntejä.

9. Tutkimustulospropagandaa vai superruokaa oli pitkään luetuin tekstini. Siinä käyn läpi pintapuolisesti ja kriittisesti muutamia ruoka-ainetutkimuksia, joiden lopputulemana on, miten joku ruoka-aine on superruokaa. Ruisleipä etunenässä, vaikka EU juuri hylkäsi ruisleivän terveysväitteet. Sopii yhteen tekstin kanssa, ettei siitä uutisoinut kuin yksi lehti (Maaseudun tulevaisuus) paperiversiossaan, netissä en ole missään uutiseen törmännyt. Tiede ja varsinkaan tieteestä (tai muustakaan) uutisointi ei todellakaan ole objektiivista. Ennen vanhaan tutkijalle oli kunnia-asia löytää uusia tutkimustuloksia eikä nojata vanhoihin. Yhden asiavirheen tekstistä löysin. Kerroin Matti Uusituvan sanoneen vauvoilla olevan liian korkea kolesteroli. Kyseinen mies taisikin olla Timo Strandberg. Korjasin sen. Hyvin pysyi keskustelu lapasessa.

10. Keksin oman tutkimustuloksen, jonka perustelin mielestäni yhtä hyvin kuin mediassa tutkimustulokset uutisoidaan. Valitettavasti oikeaa tutkimusta ei juttuni takana ollut. Tässä ei mainittu ketään henkilöä eikä edes vihjattu sinne päin, joten lapaset ovat edelleen kädessä.

11. Suuret ruokatalot eivät ottaisi luomukanaa valikoimiinsa salmonellariskin takia. En usko ja kritisoin heidän tiedotustaan. Kirjoitus oli varsin leppoisa. Yhdessä kohtaa mainitsin Pekka Puskan pelkäävän kaikkea aitoa. Kärjistin voi-margariini-asiaa. Ei ylilyöntejä.

12. En tunne Chuck Norrisia, enkä tiedä syökö hän voita. Siltä osin teksti siis oli fiktiota. Pekka Puskan sanomiset löytyvät lehdistä ja yleensä pyrin ne tekstiin linkittämäänkin. Myönnän, panin Puskaa halvalla sekä väitin hänen puhuvan paskaa. Yhdessä lauseessa puhuin Pekka Jong Ilistä viitaten Pohjois-Korean johtajaan. Mutta eikö Puska ole itse puheillaan ja teoillaan osoittanut olevansa tekstini arvoinen? Parissa kohtaa mopo saattoi vähän keulia, mutta pysyi hienosti hallinnassa. Tykkäsin tekstistä edelleen. Jos Puska niin haluaa, pyydän häneltä anteeksi ja poistan tekstin. Muuten kirjoituksessani en pahasti sanonut, jokainenhan voi tarkistaa kyseisistä linkeistä Puskan sanomiset. Jos Chuck Norris vaatii tekstin poistamista, poistan vaikka kaikki kirjoitukseni.

13. Lehden toimittaja soitti minulle ja pyysi haastattelua. Ja minä poika suostuin. Tekstin tein pakinatyyliin kirjoittaen rönsyilevästi. Omasta mielestäni sain ihan hauskan jutun aikaan. Tässä ei ollu minkäänlaisia ylilyönnin hitujakaan.

14. Tunnelmia sen päivän lehden karppausjutuista, jossa omankin osuuteni piti olla. Mikael Fogelholmin mielipiteenuudistamiskammo oli huono sana ja sen tilalle kirjoittaisin jotain muuta. Mutta tottahan se on, Fogelholm kertoo vanhoja asioita, eikä mielestäni noteeraa kuin omaa näkökantaansa tukevat tutkimukset. Onneksi tuntuu hitaasti hänenkin mielensä muuttuvan. Kritisoin kovasti Fogelholmin lausuntoja ja olen edelleen samaa mieltä. Täytyy muuten myöntää, että näin pari kuukautta myöhemmin tekstin lukeneena tulin siitä vihaiseksi. Nimenomaan herrojen Fogelholm ja Puska lausuntojen ansiosta. Ja kyllä, mielestäni Puska joutaisi jo eläkkeelle. Kritiikki pysyi mielestäni asiallisena, vaikka mieli teki kirjoittaa pahemmin. 

15. Pohdiskelin illan A-talkin keskustelujen saldoa. Janhunen oli vakuuttava, Laatikainen huippu, Strengell väritön ja Uusitupa jäärä. Ei iskuja vyön alle

16. Haastatteluni ilmestyi ja pääjutussa Uusitupa kertoi miten karppaajia alkaa kohta putoilla. Kenellähän on keskustelu lähtenyt lapasesta? Toimittajalle laittamassani sähköpostissa ilmasin asian huonosti, kun sanoin: En usko salaliittoon, mutta korruptioon kyllä (sekä tietoiseen että tiedostamattomaan). Tarkoitukseni ei missään nimessä ole eikä ollut syyttää Uusitupaa korruptiosta! Tiedostamattomalla korruptiolla tarkoitin sitä tosiseikkaa, että usein tutkijat löytävät tutkimuksistaan rahoittajiensa haluamia tuloksia. Tästä tekstistä muuttaisin tuon yhden lauseen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että Ilta-Sanomat on paska lehti. Lapasesta lähtivät ainoastaan Uusituvan kommentit.

17. Käsittelin aihetta, miksi karppaus herättää tunteita ja karppaajat ovat vihaisia. Tai oikeastaan, ettei ole olemassa karppaajia ryhmänä, vain yksilöitä. Karppaus on esillä negatiivisesti, koska huonot uutiset myyvät hyviä paremmin. Tässäkin tekstissä homma pysyi tiukasti lapasissa.

18. Kävin ravintolassa ja keittiöstä tuli vastaus, ettei annosta ole mahdollista valmistaa jättämällä siitä tortillalätty pois. Kritisoin kokkia ja aivan aiheesta. En kyseistä ruuanvalmistajaa nähnytkään, joten henkilökohtaisuuksiin en edes voinut mennä. Loppujen lopuksi annos oli hyvä. Ja teksti asiallinen.

19. Listasin 18 mediassa usein esillä olevaa väittämää karppauksesta. Päädyin lopputulemaan, että minä en ole karppaaja enkä ensimmäistäkään tunne. Lisäksi karppausforumilla tekemäni pienen kyselyn perusteella juuri kukaan ei tekstin luettuaan enää ole karppaaja. Teksti on mielestäni edelleen loistava! Ketään ei haukuta, ketään ei edes kritisoida. Ellei oteta huomioon ravitsemusterapeuttia, joka tyhmällä lausunnollaan antaa itsestään kuvan.. No, päättäkää itse. Ei minkäännäköistä käsistä lähtemistä.

20. Noniin, viimeinen teksti, joka siis TV:ssä oli näkynyt. Ylilyöntejä tämän tekstin suhteen on tapahtunut ainoastaan päähenkilöllä Ursula Schwabilla. Olen edelleen samaa mieltä, että kommenttiensa perusteella Schwabilla ei ole mitään käsitystä, mitä karppaus on. Eikä myöskään huostaanotoista. En syyttänyt Schwabia valehtelusta, vaan kirjoitin, etten usko hänen valehtelevan. Pohdin eri syitä, miksi Schwab päästi tuollaisen sammakon ja mistä hän on mahdollisesti tuollaisesta tiedon saanut. Seison sataprosenttisesti tekstini takana ja olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että minun osaltani karppauskeskustelu ei lähtenyt lapasesta.

Jälkeenpäin luettuna olen kirjoittanut yllättävänkin asialliseen sävyyn verrattuna siihen, millaisissa fiiliksissä joskus tulee näppäimistöön tartuttua. Oikoluku ja harkinta lienevät hyviä asioita. Olen joissain teksteissä kritisoinut henkilöiden, lähinnä Puskan, Fogelholmin, Uusituvan ja Schwabin lausuntoja. Yhdestä tekstistä, jossa vertailin Puskaa ja Chuck Norrisia, voisi asianosainen halutessaan hieman loukkaantua. Enkä tarkoita Chuck Norrisia. Kuitenkaan tämäkään juttu ei karannut mielestäni lapasesta. Miksi siis blogini näkyi ohjelmanpätkässä, jonka otsikko oli Karppauskiistely lähti lapasesta?

Oma mielipiteeni siis on, että Schwabin lausunto on niin järjetön ja minun tekstini sitä sopivasti käsitteli hauskalla otsikolla, että se mukaan haluttiin. Mitä mieltä olette, arvoisat lukijat, olenko sortunut ylilyönteihin ja jos olen niin missä kohdissa ja miksi ne ovat ylilyöntejä?

Ursulan aivopieru

Ursula Schwab on toistuvasti kertonut, että hiilihydraattien vähentäminen voi olla järkevää, mutta karppaus on vaarallista. Schwab ei kaikesta päätellen tiedä kommentoimastaan aiheesta yhtään mitään. Hänen viimeisimpänä vetonaan on ollut kertoa lehdessä, että sosiaaliviranomaiset ovat harkinneet huostaanottoja karppauksen takia. Pekka Puska on samaa mieltä, eli lapsi voidaan heidän mukaansa ottaa huostaan, jos tämä ei syö virallisen mallin mukaan. Luojan kiitos, he eivät työskentele sosiaalialalla. Luulisi muuten, että mediassa kommentointi, aiheesta kuin aiheesta, vaatisi siitä aiheesta hieman faktoja.

Huostaanotto, eli lapsen ottaminen pois vanhemmilta ja sijoittaminen johonkin muualle, on sosiaaliviranomaisten viimeinen keino ja se voidaan toteuttaa, jos seuraavat kolme kohtaa täyttyvät:

• Kodin olot tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä
• Avohuollon toimenpiteet ovat riittämättömiä tai eivät ole mahdollisia
• Huostaanoton arvioidaan olevan lapsen edun mukainen toimenpide. (Lähde: Wikipedia)

Käsittääkseni koko operaatio on myös ehdottoman salassa pidettävä. Näin ollen kukaan viranomainen huostaanottoon liittyen ei saa siitä ulkopuolisille puhua. Schwabilla on kuitenkin tietoa, että huostaanottoja on harkittu. Satu Wiren kertoo blogissaan kysyneensä Schwabilta tiedon lähdettä. Vastaukseksi hän on saanut "En ole koskaan sanonut saaneeni tiedon sosiaaliviranomaisilta."

Mielestäni jäljelle jää neljä vaihtoehtoa:

1. Asianosainen itse on kertonut Schwabille

En pidä todennäköisenä. Schwabin asenteen ja lausunnot tuntien, en usko, että kukaan hänen lähipiirissään kertoisi hänelle tällaisia karppaukseen liittyviä asioita. En usko hänen lähipiirissään edes olevan ketään karppaajia. Tai pikemminkin, en usko, että kukaan karppaaja haluaisi olla hänen lähipiiriään. 

2. Schwab valehtelee

Hmm, en tiedä mitä ajatella. Toivon ja jossain määrin uskonkin, ettei ihan sataprosenttisesta valehtelusta olisi kyse. 

3. Kyseessä on huhupuhe

Huhupuheen julistaminen totuutena voi hyvinkin olla mahdollista. Ei kai Itä-Suomen yliopistolta ennenkään ole faktoja vaadittu. Tai vaikka olisikin, niitä ei tarvitse esittää, koska aina on olemassa tuhat tutkimusta, joita niitäkään ei tarvitse esittää.

4. Schwab (tai joku lähipiirissään) on itse tehnyt lastensuojeluilmoituksen sosiaaliviranomaisille  

Ei missään nimessä ole pois suljettua. Jos Schwab käyttäytyy luonnossa yhtä uhmakkaasti kuin esiintyy mediassa, en pitäisi tätä kohtaa mitenkään mahdottomana. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä ja sosiaaliviranomaisten on tutkittava jokainen ilmoitus. Ilmoituksen tutkiminen ei ole huostaanoton harkintaa, vaan viranomaisen velvollisuus.

Puskan mukaan huostaanottotapauksissa ongelmat ovat yleensä kasautuneet, eli löytyy toimeentulo-ongelmia, köyhyyttä, päihteitä ja väkivaltaa. Jos perheen olot ovat tuollaiset, siinä ei ruokavaliolla ole sanan sijaa huostaanotossa. Jos muuten olosuhteet ovat kunnossa, huostaanottoa syömisten perusteella ei takuulla edes harkita. Jos ruoka nimittäin aiheuttaisi huostaanottoja, sosiaaliviranomaiset päivystäisivät pikaruokapaikkojen edustalla energiajuomia lipittäviä ja karkkeja syöviä lapsia. 

Schwabin lausunto osoittaa kertakaikkisen täydellisen totaalista harkintakyvyn pettämistä. Onko kaikki faktaan perustuvat lausunnot karppauksen vaarallisuudesta jo käytetty? Vai onko niitä ollutkaan? Ihmiset rakastavat lapsiaan, joten on lyhyellä tähtäimellä ovela veto vetää lapset mukaan. Tosin jo tällä hetkellä vaikuttaa, että kommentti oli enemmän omaan nilkkaan ampumista. 

Kohu lausunnosta on levinnyt myös naapurimaahamme Ruotsiin, jossa asiantuntijat päivittelevät typerää kommenttia ja Schwabia itseään. Aiemmin tässä kuussa lastenlääkäri Björn Hammarskjöld sanoi Dagens Medicin -lehdessä seuraavaa: "Voidaan vain spekuloida, miksi tämän alan tutkija näyttää olevan niin täysin tietämätön omasta alastaan, että väittää terveellisimmän ruoan voivan aiheuttaa ravinnonpuutetta." Suomennoksen on tehnyt karppaus.info -forumin nimimerkki Elka.

Huostaanotto on varmasti vanhemmille ja lapsille yksi tuskallisimmista kokemuksista. Jo pelkkä ajatus sellaisesta on kamalaa. En tiedä, mikä on Schwabin motiivina ollut lausuntoa antaessaan, mutta kommentillaan hän on suututtanut monet, joiden mielestä lausunto on suoraa uhkailua karppaajien perheitä kohtaan. Forumeilla viesti on aika selvä, paskanpuhumiseen ihmiset ovat jo tottuneet, mutta tällä kertaa Schwab meni yli "sallitun" paskanpuhumisrajan, jos sellaista nyt on.

Melkoiseksi on älykäs akateeminen keskustelu mennyt. Tarkoituksenani ei missään nimessä ole mustamaalata Ursula Schwabia. Ensinnäkään minulla ei ole siihen mitään tarvetta ja toisekseen, hän tekee sen itse.

Minä en karppaa

Olen viime aikoina törmännyt jos jonkinlaisiin väitteisiin, miksi karppaus on vaarallista ja tyhmää. Haluan hieman herättää ajatuksia niistä. Pari sanaa omasta ruokavaliostani. Olen syönyt vähähiilihydraattisesti reilun vuoden ja olo on sen mukainen, eli paljon parempi kuin ennen. En kai muuten näin söisikään. Ketoosissa en ole koskaan ollut, enkä ole koskaan hiilareitani laskenut. Ruokavammoihin kuuluu yliherkkyys viljoille, muista allergioista ei tietoa. Sitten väitteisiin.

1. Karppauksesta ei ole pitkäaikaista tutkimusnäyttöä. Se on totta. Suuremmat herrat vetoavat karppausta haukkuessaan pitkäaikaisten tutkimusten puuttumiseen, mutta pata kattilaa soimaa. Toivottavasti niitä tulee niin karppauksesta kuin virallisistakin suosituksista.

2. Karppaus altistaa syövälle. Kuulemma se liha. Valitettavasti tutkimusnäytöt ovat aika vähissä tätä väitettä tukemaan. Ja ne kuidut. Viljakuitujen puute syövän altistajana on jo moneen kertaan näytetty paikkansa pitämättömäksiä. Kuidun saannilla ei ole merkitystä. Toisaalta lienee sama, saako sen syövän karppauksen takia tai jonkun toisen ruokavalion takia, koska näyttää että aivan kaikki altistaa syövälle.

3. Karppaajat kaatavat leipomoita. Kas kun kaikkia suomalaisia ei ole vielä syyllistetty Nokian taantumisesta kännykkämarkkinoilla. Pitäisikö ihmisten ostaa jonkun tietyn firman tuotteita vain sen takia, kun firma on olemassa ja tuotteita on ostettu ennenkin? Tietääkseni markkinatalous normaalitilanteessa vastaa kysyntään suhteellisen pian, kuten esimerkiksi leipomot ovat tehneet. Pitääkö suosia suomalaista? Miksi, kun suomalainenkaan ei suosi suomalaisia?

4. Karppaajat nostavat lounashintoja. Mitenkäs se markkinatalous taas toimikaan. Jos haluaa vaihtaa potut kasviksiin, hyvän ravintolan merkki on, että se tehdään. Se saattaa maksaa lisää, mutta ei ole asiakkaan vika, jos ravintolat eivät tätä voi voitollisesti tehdä. Se ei missään tapauksessa ole asiakkaan syy, jos markkinataloudessa yritysten voitot pienenevät. Kannattaisikohan yritysten panostaa tuotekehitykseen? Nokia ei tehnyt tarpeeksi houkuttelevia puhelimia ja se näkyy tuloksessa. On aivan turhaa haukkua siitäkään Applen tai Samsungin puhelimen ostanutta asiakasta. Vika löytyy peilistä. Mutta ei meikäläisen peilistä, vaikka sieltä moneen asiaan vika löytyykin. Kirjoitin ravintolakäynnistäni aiemmin.

5. Karppaus on hiilihydraatiton ruokavalio. Aha. Taitaa karppaajien ruokavalio käydä varsin yksipuoleiseksi. Ai mutta niinhän se onkin, kun ei saa syödä kuin pekonia ja munaa ja hörpätä voita päälle. Valitettavasti kananmunassa ja voissakin on hiilihydraatteja, ei paljon mutta kuitenkin. Eivätkö karppaajat siis karsikaan kaikkia hiilihydraatteja vai eikö voi ja pekoni kuulukaan karppiruokavalioon? Itse ainakin syön hiilareita.

6. Karppaus on dieetti. Okei, dieetti tarkoittaa alunperin ruokavaliota, mutta suomen kielessä se yhdistyy lyhytaikaiseen, yleensä laihdutukseen liittyvään ruokavaliomuutokseen, ei pitempikestoiseen. Aivan varmasti karppaus on joillekin lyhytaikainen dieetti ja yhtä varmasti joillekin ei.

7. Karppaus on muotidieetti. Saahan sitä kai kutsua millä nimellä haluaa. Ja koska karppaus on nyt pinnalla, lienee se muotiakin. Eli tämä kai ihan pitää paikkansa.

8. Karppaus on proteiinipitoinen dieetti. Aha. Mun käsittääkseni LCHF tarkoittaa vähän hiilareita, paljon rasvaa. Ei mun syöminen ainakaan mikään proteiiniruokavalio ole. Joillain voi tietty olla. Yleisesti proteiiniruokavaliot kulkee kuitenkin eri nimillä.

9. Karppaaja vaihtaa hiilihydraatit lihaan. Aha. Itse ainakin olen vaihtanut potut ja makaronit kasviksiin.

10. Karppaajat eivät syö lainkaan viljoja, koska he välttelevät hiilihydraatteja. Itse en syö viljoja, koska saan niistä oireita. Mielelläni söisin kyllä hyvää ruisleipää, vaan en voi. Ja mieluummin jätän jonkun ruoka-aineen pois kuin kärsin maha- ja muita vaivoja sen syömisen takia. Uskoakseni aika monet jättävät viljat pois nimenomaan niiden aiheuttamien oireiden takia, ei vakaumuksen. Ja ne yleensä syövät viljoja, ketkä pystyvät. Vakaumuksen piikkiin voi laittaa sen, etten halua suuhuni esimerkiksi aspartaamilla tai natriumnitriitillä terästettyjä jalosteita, vaikka niitä turvallisiksi väitetäänkin.

11. Karppaajat syövät muita enemmän lihaa. Totta, jotkut syövät. Jotkut taas syövät yhtä paljon kuin muutkin. Jotkut taas vähemmän. Oma lihansyöntini on vuosi sitten vähentynyt puoleen jo pelkästään sen takia, etten syö päivässä kuin yhden aterian. Aikaisemmin söin kaksi ja yleensä aina oli jonkinlaista lihaa. Nyt tulee syötyä kasvisruokiakin, joka myös pienentää lihankulutusta.

12. Karppaajat syövät vain eläinrasvaa. Selvä se. Itse ainakin syön monenlaisia rasvoja. Enkä todellakaan pelkää eläimiä, varsinkaan kuolleita. 

13. Edelliseen liittyen, karppaus altistaa sydän- ja verisuonitaudeille. En ole lääkäri enkä edes tiedemies, mutta kannattaa lukea vaikka Malcolm Kendrickin Ei sittenkään kolesteroli tai Uffe Ravnskovin Kolesterolimyytti, joissa on huolellisesti perattu läpi kolesterolitutkimukset. Tai tämä norjalaistutkimus. Tai uskoa iltapäivälehtiä. Oma valinta.

14. Karppaajat ovat vihaisia. Mitähän tähän nyt sanoisi. Todennäköisesti jokaisessa työpaikassa, kaupungissa,  lätkäjengissä tai tiettyä ruokavaliota noudattavien keskuudessa on vihaisia ja iloisia, lihavia ja laihoja, yksinkertaisia ja huippuälykkäitä. Vai eikö? Itse olen joskus vihainen, joskus taas en. Nyt en esimerkiksi ole.

15. Karppaus on eettisesti kestämätöntä, koska sen hiilijalanjälki on niin iso johtuen lihansyönnistä. Lihakilon tuottaminen on selvästi hiilijalanjälkikkäämpää touhua kuin kasvis- tai viljakilon, kertoo muun muassa Ylen uutinen. Okei, karppaus, jossa syödään enemmän lihaa, tai mikä hyvänsä ruokavalio, jossa syödään enemmän lihaa, aiheuttaa isomman hiilijalanjäljen. Mutta entäs se ruokavalio, jota suuri osa ns. karppaajista noudattaa, jossa vaihdetaan viljatuotteita kasviksiin? Kasviksiin, ei lihaan. Kappas, sama taulukko kertookin, miten kasvisten hiilijalanjälki on vain kolmasosan viljan jalanjäljestä. Oma ruokahiilijalanjälkeni on siis selvästi pienempi verrattuna aikaisempaan, kun lihaa menee vähemmän, viljoja ei lainkaan ja kasviksia enemmän.

Kokonaan eri asia on, onko yksittäisen ihmisen syömisten aiheuttamalla hiilijalanjäljellä mitään merkitystä minkään kannalta. Käsittääkseni se on kärpäsenpaska valtameressä verrattuna teollisuuteen. Kaunis ajatus toki. Kuten sekin, että noukin roskan maasta, jos lähistöllä on roskis. Ei kummallakaan kuitenkaan maailmaa pelasteta, roskan keräämisellä tosin saadaan oma piha siistimmäksi.

16. Karppaajat ovat syypäitä kaikkeen. Mediaa seuraamalla siltä tosiaan vaikuttaa, joten kai se on totta. Koskahan tulee ensimmäinen otsikko tyyliin Karppaaja tappoi kaksi tai Murhaaja tunnustaa: olen kokeillut karppausta. Olen syypää moneen asiaan, mutta en kaikkeen. Ainakaan en tunnusta.

17. Karppaajat eivät syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja. A2 Teema -ohjelmassa 15.11. Joonas Konstig kertoi olevansa karppaaja ja syövänsä mm. kasviksia ja marjoja. Seuraavassa puheenvuorossa ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen sanoi, miten vaarallista tuollainen on, koska siinä ei hiilihydraattipelon syödä kasviksia ja marjoja. Mm-kay. Itse syön.

18. Karppaus on vaarallista lapselle. Miten vaarallista voi olla, ettei äidin ja isin pikku kullannuppu syökään kotona makaronia, pullia, keksejä, limsoja ym., vaan syökin vihanneksia ja jopa tykkää niistä. Äkkiseltään kuulostaa ihan järkevältä. Jokainen lastaan imettävä muuten lienee potentiaalinen myrkyttäjä, koska äidinmaito sisältää tyydyttynyttä rasvaa. Ihmiset, olkaa järkeviä.

Yllä olevista kohdista voimme päätellä, että

karppaus on lyhytaikainen, yksipuoleinen, täysin hiilihydraatiton muotiruokavalio, joka pidempään jatkettuna kaataa leipomoita, nostaa ravintolahintoja, aiheuttaa suuren hiilijalanjäljen, on epäterveellistä, aiheuttaa syöpää ja tappaa sydäntauteihin. Karppaajat ovat vihaisia ja he syövät valtavasti lihaa ja proteiineja yleensäkin sekä kohtelevat lapsiaan kaltoin. Kasvikset ja marjat ovat pannassa hiilihydraattien takia. Ainoa sallittu rasva lihassa olevan läskin lisäksi on voi.

Anteeksi vain, mutta en tunnista ylläolevista väitteistä itseäni, joten en voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Ystävät, tunnustan olleeni väärässä. Olen yli vuoden ajan luullut olevani karppaaja, mutta en selvästikään sellainen ole. Omasta mielestäni (ja muidenkin mielestä, jotka tietävät mitä syön), syön terveellisesti ja monipuolisesti. On se mikä hyvänsä ruokavalio, karppausta se ei selvästikään ole. En näin ollen myöskään tunne yhtään karppaajaa. Onneksi syömiseni ei ole termistöstä kiinni.

Ravintolareissu

Sattuipa niin, että kaverini sai lapsen, jonka johdosta vietimme varpajaisia. Tapahtuma oli pienimuotoinen ja hillitty, käytännössä kävimme ravintolassa syömässä ja sen jälkeen vielä toisessa ravintolassa konjakilla. Se oli siis oikeasti hillittyä, varmaan osittain johtuen siitä, että kyseessä oli jo toinen lapsi ja tuona iltana vaimo ja lapset olivat jo kotona.

Puolitoista tuntia pöytää odoteltuamme Santa Fe -ravintolassa pääsimme istumaan ja tilaamaan. Kyseessä on meksikolaista ruokaa tarjoava ketjuravintola, jossa yleensä on ruokaa minun makuuni. Karppausaikanani tämä tosin oli ensimmäinen visiitti kyseessä olevaan paikkaan. Tosin ravintola-ateriat ovat muutenkin jääneet harvinaisiksi, koska kotona nyt vaan on niin hyvää ruokaa. Kuka lie siellä kokkaa.

Muut tilasivat pihvit, mutta itse halusin tortillan. Tästä muuten voivat repiä tutkimustuloksia ne, joiden mielestä karppaus lisää lihankulutusta. Olin porukan ainoa karppaaja ja siis ainoa, kuka EI tilannut pihviä. Annos sisälsi broileria, vihanneksia ja juustoa. Ja tietenkin tortillalätyn. No, koska en kyseistä lättyä halunnut, pyysin tilatessani tarjoilijalta tämän annoksen ilman lättyä. Tarjoilija meni hämilleen ja varmisti useaan kertaan, että oikeasti haluan annoksen niin. Meinasi hymyilyttää.

Hetken päästä tarjoilija tuli takaisin ja kertoi terveisiä keittiöstä. Kokin mukaan ei ole mahdollista valmistaa annosta ilman tortillapohjaa. Anteeksi mutta häh, siis ei ole mahdollista? Aivan varmasti on! Kerroin ystävällisesti kokkausohjeena, että valmistatte sen muuten samalla lailla, mutta ilman sitä lättyä. Olisin voinut vaikka itse mennä keittiöön näyttämään. Meinasi jo vähän itkettää. Ja nolotti tarjoilijan puolesta, joka joutui tuomaan tällaisia terveisiä.

Tarjoilija meni terveisteni kanssa keittiöön eikä tullut enää takaisin ennen kuin annoksia tuomaan, joten kokki oli suoriutunut tehtävästään. Annokseni oli tehty juuri niin kuin kuvittelinkin, eli ilman tortillalättyä suoraan lautaselle. Ei siis mitään ongelmaa. 

Jälkeenpäin asia on naurattanut, että voiko tämä olla tottakaan. On uskomatonta, että kokki kehtasi sanoa, ettei ruoka-annostani ole mahdollista valmistaa ilman lättyä. Kyse siis oli ainoastaan yhden elementin pois jättämisestä. Mitä kokkikoulussa nykyään opetetaan? Einesten lämmittämistä? Jos menen ravintolaan syömään, maksan ruuasta, kokin ammattitaidosta, tarjoilijoista, ympäristöstä ja niin edelleen. 

En todellakaan halua enkä aio maksaa ravintolahintoja eineksistä, varsinkaan kun en kaupassakaan maksa niistä mitään. En siis varasta niitä, vaan en käytä lainkaan. Jos en olisi annostani saanut, en olisi niin ammattitaidottoman keittiöhenkilökunnan valmistamana syönyt mitään muutakaan. Ja vittumaisuuttani olisin laittanut ravintolan vielä henkilökohtaiseen boikottiin. Onneksi ei tarvinnut. 

Uskon monen kohdanneen vastaavaa ravintolassa syödessään. Muistakaa, että syöjinä ja maksajina olette asiakkaita ja teillä on oikeus vaatia palvelua. Jos palvelu ei miellytä, valinnanvaraa ja muita ravintoloita löytyy. Samoin ravintolat kuuntelevat palautetta, sillä heidän on pakko, koska jaloilla äänestäminen on helppoa ja tehokasta. Ei ravintolassa kuitenkaan pidä joutua neuvomaan kokkia ruuanlaitossa.

Henkilökunnan kannattaa muistaa, että te teette työtänne asiakkaiden eteen, josta he maksavat teille palkan. Valitettavasti teillä ei asiakkaiden suhteen juuri ole valinnanvaraa, vaan toiveet kannattaa pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Tyytyväinen asiakas tulee toistekin. 

Entäs se "erikois"annokseni? Maku oli erinomainen ja nälkäkin lähti. Ruoka oli jopa niin hyvää, että tein seuraavana päivänä kotona samanlaista. Ilta oli onnistunut, samoin kuin seuraava aamukin. Tyytyväinen asiakas (=minä) tulee kyseessä olevaan ravintolaan uudestaankin.

Karppaus herättää tunteita

On mielenkiintoista nähdä, miten moni muuten järkevä ja fiksu ihminen taantuu ameebaksi, kun puhutaan ruokavaliosta. Ja nimenomaan jonkun toisen ruokavaliosta. Mitä hittoa se kellekään kuuluu, mitä joku toinen syö? Jos se joku ei vaikka syö kaupan kääretorttua niin jäähän sille valittajalle sitten enemmän. Mutta ei, pitää valittaa miten väärin on olla syömättä sitä, koska ihminen on tarkoitettu syömään kaupan kääretorttua!

No okei, saatoin kärjistää. Ei ihmistä ole tarkoitettu syömään kaupan kääretorttua. Sitä ei pidä kenenkään syömän. Se lihottaa, sairastuttaa, nostaa verensokeria, tukkii valtimoita, laihduttaa, tervehdyttää, laskee verensokeria, aukoo valtimoita, leikkaa nurmikon, pesee vessan.. Ehkä kärjistin taas, mutta olen sanonut kymmeniä kertoja, että eikö jokainen voi syödä kuten haluaa ja sitä mikä kullekin sopii. Jos pysyt terveenä ja olosi on mitä mainioin kääretorttudieetillä, mikset noudattaisi sitä. Suurimmalle osalle se tuskin kuitenkaan sopii.

Joku haluaa syödä kaupan kääretorttua ja joku ei. Mutta jos joku haluaa sitä syödä, minkä takia minä siitä vetäisin herneet nokkaan? En tosiaankaan minkään takia. Ja aivan sama toisinpäin. Olen aikuinen ihminen ja syön tasan sitä mitä haluan ja mikä kropalleni sopii! Kenenkään on ihan turha tulla leimaamaan ja haukkumaan minun lautasmalliani. Mielelläni toki keskustelen ruuasta, mutta kenenkään ei pitäisi joutua selittelemään syömisiään.

Jotkut ihmiset väittävät, etteivät vuorenvarmasti karppaa, kun ovat vain jättäneet perunan, riisin, pastan ja viljat pois ja mahdollisesti kiinnittävät huomiota rasvoihin. He vain ovat vähän vähentäneet hiilareita ja lisänneet rasvaa. Mutta eivät karppaa. Lehtiotsikoiden perusteella karppaus on siis kirosana hiljaisten tai heikompi-itsetuntoisten mielessä. Ja samaisten otsikoiden perusteella takuulla aika monen muunkin mielessä. Kuitenkin hiilareiden vähentäminen ON karppausta, koska nimenomaan sitä se tarkoittaa. Tosin terminologia ei ole vielä vakiintunutta. Ismo Alankoa mukaillen, Karppaus on ruma sana, ruisleipä soi kauniimpana.

Sellaista ryhmää kuin karppaajat ei ole olemassa. On toki karppifoorumeita ja karppiyhteisöjä, mutta nämä ihmiset ovat kaikki yksilöitä. Esimerkiksi 4H-järjestö tai Suomen uusi diabetesyhdistys ovat olemassa, niistä voidaan puhua kollektiivisina, mutta karppaajista on turha puhua yhtenä ryhmänä. Ja sitä paitsi karppaustakin voi harjoittaa lukemattomilla eri tavoilla. Jos karppauksen synonyyminä käyttää hiilihydraattitietoisuutta tai hiilareiden vähentämistä, karppaaja on esimerkiksi henkilö, joka vähentää pullan syöntiä. Toisessa ääripäässä on hyvin niukasti hiilareita syövä ketokarppaaja. Ja näiden välille mahtuu paljon tyylejä ja paljon ihmisiä. Mediassa hiilihydraattien vähentäminen on ok, mutta karppaus ei. Kertokaa nyt mulle, mitä eroa siinä periaatteena on? Rasvoistahan ei tietenkään saisi edes puhua.

Jos esimerkiksi Fogelholm saa vihaista postia kommenttiensa jälkeen, ei se ole karppaajien vika. Se ei voi olla kaikkien karppaajien vika. Jos poistetaan yhtälöstä Fogelholmin mahdollinen oma osuus, vika on siinä postin lähettäjässä. Miksi professoritason ihminen leimaa YHDEN ihmisen käytöksen perusteella kaikki, jotka eivät hänen mielestään syö hiilihydraatteja tarpeeksi. Tietenkään kenellekään eikä kenenkään pitäisi vääränlaisia sähköposteja lähetellä, mutta ymmärrän, miksi näin on tapahtunut. Idiootteja löytyy karppaajista, ravitsemusasiantuntijoista ja poolonpelaajista (ja kaikkialta muualtakin, ketään erikseen nimeämättä), mutta on myös idioottimaista väittää, että yhden apinamaisuus olisi kaikkien syy.

Monissa yhteyksissä niin tavallisessa kuin sosiaalisessakin mediassa karppaajat rinnastetaan uskonlahkoon. Näin ovat tehneet tutut johtavat ravitsemusasiantuntijat samoin kuin yksityiset ihmiset keskustelupalstoilla ja Facebookissa. Minun mielestäni koko homma on täysin järjetöntä. Tietääkseni uskonto perustuu johonkin, mitä ei voida osoittaa todeksi, ja näin ollen on nimenomaan uskon asia. Toisaalta, karppaukseenkin on liitetty ihmeparantumisia, tai sitten sekin on vain amerikkalaisen lihateollisuuden propagandaa.

Ihmisen terveyttä pystytään kuitenkin mittaamaan lukemattomilla eri mittareilla, eikä vähiten henkilön omilla tuntemuksilla. Jos valtava joukko ihmisiä on saanut ylipainoonsa, diabetekseensa, vatsakipuihinsa tai muihin vaivoihinsa apua ruokavaliomuutoksella, ei se ole pois kuin lääketehtailta. Ja se on ihan hyvä juttu. Jos nämä syömistä uskonnoksi väittävät virallis-terveelliset hihhulit haluavat muiden mieluummin syövän lääkkeitä kuin voivan hyvin toisenlaisella ravinnolla, en ymmärrä alkuunkaan. Tai oikeastaan ymmärrän, kyse lienee kateudesta, kun  toisella on hyvä ruoka ja parempi mieli. Toki suon kaikille henkilökohtaisen valinnan mahdollisuuden. Ja uskonvapauden. Jonkun tutkimustuloksen mukaan muistaakseni ihminen on keskimäärin onnellisempi, jos hänellä on joku asia mihin uskoa. On se sitten jumala, oma hyvä olo tai mikä hyvänsä. 

Miksi karppaus siis on niin valtavasti esillä nykyään, käytännössä lähes pelkästään negatiivisessa valossa? Negatiiviset uutiset ja maailmanlopun ennustukset myyvät! Jos Pirjo-Matti on vähentänyt leivänsyöntiä ja laihtunut 20 kiloa, se ei kiinnosta oman ylipainonsa ja ilmavaivojensa, kuivan ihonsa ja turvotuksensa kanssa tuskailevaa roskalehden päätoimittajaa. Mutta kun mukaan saadaan jollain lailla nimekäs "asiantuntija" jylisemään tukkeutuvista suonista ja leivänsyönnin aiheuttamista puutostaudeista, jo ottaa päätoimittajalla eteen. Ja hän kuvittelee sen kiinnostavan suomalaisia. Ja valitettavasti hän saattaa olla oikeassa.

Miksi monia karppaajia sitten ärsyttää? Syynä on jatkuva paskanpuhuminen ja pelottelu mediassa. Lehdissä ja TV:ssä luodaan karppauksesta erittäin yksipuolinen ja tarkoitushakuinen kuva täytenä totena. Sen mukaanhan karppaaja syö vain - kuten esimerkiksi tämänkin jutun kuvat osoittavat - voissa paistettua pekonia, kananmunia ja kermaa. Syön itsekin, mutta aika paljon muutakin. Tuollainen ruokavaliohan olisi varsin  yksipuolinen ja terveyden kannalta tuskin kovin hyvä ratkaisu. Samaan hengenvetoon otsikko ja asiantuntija aina tyrmäävät kaiken karppauksen. Jos ns. "normaalisti" syövän ihmisen ainoa tieto aiheesta tulee näiden lehtijuttujen perusteella, heidän on helppoa ja osittain oikeutettuakin tuomita karppaajat syyntakeettomina itsetuholaisina. Ja itse kokeillessaan "karpata väärin" ja sen jälkeen kertoa samoissa lehdissä, miten karppaaminen ei todellakaan toimi. Ja oikeassa ovat, ei se varmasti toimi kaikilla.

Media keskittyy vain karppauksen mahdollisiin huonoihin puoliin, joista niistäkään ei ole mitään näyttöä, kuten professori Uusitupakin totesi A-talkissa 27.10.2011. En tiedä asiasta enempää, mutta jos seuraava juttu on totta, koko karppauksen antihypetys on entistäkin epätieteellisemmällä pohjalla. Antti Heikkilä  kirjoittaa blogissaan kyseisestä A-talkista seuraavaa:

Sain taustatietoja tuosta Päivärinnan ”keskustelusta”. Ohjemassa esiintynyt Marjut Rantanen, joka omien kokemusten rohkaisemana on alkanut neuvoa muita ravintoasioissa, joutui neuvomaan professori Uusitupaa VHH:n saloista kulisseissa ennen lähetystä, kun arvon professori oli täysin pihalla koko aiheesta.

Toisaalta tuo juttu ei voi olla totta. Nimittäin jokaisen vähänkin ammattitaitoisen henkilön, jonka työ liittyy jollain lailla ravintoon, on jo virkansa puolesta pakko tietää, mitä karppaus tarkoittaa. Vaihtoehdot siis ovat, että suurin osa julkisuudenkipeistä asiantuntijoista valehtelee, tai etteivät he ole vaivautuneet ottamaan selvää asioista ennen kommentointia. Kumpi sitten on pienempi paha..

Kuten sosiaalinen media on edesauttanut vähähiilihydraattisen ruokavalion etujen leviämistä, samalla tavalla perinteinen media yrittää kaikin keinoin repiä ilmiöstä mahdollisimman isot otsikot. Ja sitten ihmetellään, miksi tunteet kuumenevat. Tunnetun poliitikon tavoin, kyse on mediapelistä. Onneksi ihmiset alkavat jo kyllästyä ja hetken päästä jokin muu asia vienee mediahuomion. Luojan kiitos, kohta niin asia- kuin paskalehdetkin ovat täynnä juttuja presidenttiehdokkaitten koirista ja vaimoista ja kesämökeistä ja lapsuusmuistoista ja syrjähypyistä. Toivottavasti keneltäkään ei kysytä, mitä he syövät.

Mitäs minä sanoin! (Osa 3/3)

Haastatteluni Ilta-Sanomissa on julkaistu. 25.10. Kirjoitin aiemmin ennakkotunnelmista ja välitunnelmista. Toimittaja haastatteli minua puhelimessa 13.10. Jutun piti tulla viikonvaihteen lehteen, siis seuraavaksi päiväksi karppileipävertailun yhteyteen. Eipä ollu kumpaakaan juttua, mutta alkuviikosta niiden piti ilmestymän. Alkuviikosta ilmestyi tosiaan karppileipävertailu, joka piti olla osuuteni yhteydessä, vaan eipä näkynyt minun naamaani. Toimittaja pahoitteli, ettei tiedä päätoimittajan aatoksia julkaisusta, mutta juttu kuitenkin on valmiina ollut jo kauan.

Maanantaina 24.10. minulle soitti Ilta-Sanomista toinen toimittaja, joka halusi vähän täydentää juttuani. Hän kertoi, että se laitetaan seuraavan päivän lehteen ns. kainalojutuksi ja pääjutussa on itse Sydänliiton hallituksen puheenjohtaja. Jahas, ystävämme Matti Uusitupa, huokaisin. Toimittaja totesi, että hyvä, että miehen tiedät, hänhän on karppausvastainen. Olisiko sinulla jotain, mitä haluaisit Uusituvalle sanoa? Kerroin, että paljonkin, mutta kaikki eivät ole painokelpoisia. Mutta siis aivan mahtava juttu, jos voin vaatia herra professorilta vastauksia!

Siinä muutaman minuutin mittaisen puhelun aikana nopeasti keksin muutaman kommentin ja kysymyksen Uusitupaan liittyen ja sanoin laittavani sähköpostilla lisää. Sähköpostilla laitoin toimittajalle seuraavat kysymykset ja faktaosion, joihin sain apua muilta karppiforumin jäseniltä. Kiitos heille!

• Millä lailla kaalit, juurekset ynnä muut kasvikset, joita karppaajat syö paljon, on epäterveellisempiä, kuin peruna, riisi ja pasta?
• Miten Uusitupa ite määrittelee karppauksen? Hiilihydraatiton ja syödään pelkkää voita?
• Eivät kai leipomot ja margariinifirmat vaikuta sanomaan? 
• Miksi Uusitupa ennustaa karppaajille sairautta ja kuolemaa, kun tutkitun tiedon mukaan karppaus parantaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä (kolesterolisuhteet, vyötärönympärys, verenpaine, verensokeri) vähärasvaiseen verrattuna. 
• Uusitupa peräänkuuluttaa tieteellisten tosiasioiden tunnustamista. Miksi hän valikoi vain omaan linjaansa sopivia tutkimuksia?
• Onko hän ollenkaan lukenut muita kuin omia tutkimuksiaan?
• Onko Uusituvan mielestä tärkeämpää syödä, kuten on sillä hetkellä "oikein" ja virallista vai siten, että olo ja terveydentila on hyvä? (Ja että ruoka on hyvää)
• Hänen mukaansa meijeriteollisuus sponsoroi "kovien" rasvojen puolesta puhuvia kokouksia. Entä Uusituvan käymät kokoukset, joita esim. margariinia myyvä Unilever sponsoroi ja joissa hän itse puolustaa "pehmeitä" rasvoja?
• Jos professorin ja lääkärin mielestä rypsiöljyn tekeminen tuotantolaitoksessa on luonnollisempaa kuin maidon lypsäminen lehmästä, toivoisin vilpittömästi kyseisen henkilön eroavan sydänliiton johdosta.
• Jos rasvaisten maitotuotteiden suosion kasvu jatkuu, millaisia tuloksia näemme 3-5 vuoden kuluttua?

Muutama fakta:

1. Karppaajat saavat niistä runsaista eläinrasvoistaan ainakin saman verran pehmeitä Pufaa (monityydyttymätön) ja Mufaa (yksityydyttymätön) kuin mitä tavissyöjätkin vähärasvaisellaan, mutta paremmalla omegasuhteella (omegat 3 ja 6)
2. Tyydytetty rasva (ilman keinotekoisia transrasvoja, luonnollinen transrasva ei ole sama kuin keinotekoinen) on jo saanut synninpäästön eli se ei ole ainakaan vaarallisempaa kuin tärkkelys, saati sokerit
3. Karppaus on juuri tuota viimeistä: teollisten tärkkelysten ja sokereiden vaihtamista luonnontilaisiin tyydytettyihin (joissa on ne eläinkunnan edustajille tärkeät rasvaliukoiset hivenetkin vielä tallella)?

Lisäsin vielä loppuun vinkin toimittajalle:

Jos haluat tehdä kriittisen jutun, tutustu tähän tekstiin, jossa on mainittu Uusituvan kytköksiä. En usko salaliittoon, mutta korruptioon kyllä (sekä tiedostamattomaan että tietoiseen). http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2011/10/14/matti-uusitupa-teollisuuden-sponsoroima-professori/

Lehdessä ei ollut ainuttakaan esittämääni kysymystä. Toimittaja selvästi antoi puhelimessa ymmärtää, että nyt olisi mahdollista kysyä Uusituvalta jotain. Juttu on tehty niin, että lukijatkin todennäköisesti ymmärtävät, että olen nähnyt pääjutun. Näin toki oman osuuteni etukäteen, mutta muusta jutusta minulla ei ollut hajuakaan. En ole toimittajakoulua käynyt, mutta kuvittelisin, että pystyisin kommentoimaan itse juttua, minun pitäisi nähdä se juttu ensiksi, nyt ihmettelin vain Uusituvan yleisiä näkemyksiä. Ja minä kun kuvittelin voivani vaikuttaa pääjuttuun. Mielestäni ala-arvoista toimintaa.

Omaan osuuteeni tuli vain, että ihmettelen  Uusituvan kommentteja. Tekstissä muistutin Uusitupaa,

etteivät tulokset eläinrasvan käytön, korkean kolesterolin ja sydäntautien välillä ole yksiselitteiset.

En halunnut sanoa tuota ylläolevaa lausetta noin, sillä mitä minä aiheista tiedän, niin tutkimukset ovat hyvinkin yksiselitteisiä lukuunottamatta norjalaista ja suomalaista tutkimusta 1960-luvulta. Lähetin sähköpostilla korjauksen toimittajalle, mutta tämä oli jo lähtenyt töistä, vaikka vastasin sähköpostiin 5 minuuttia hänen lähettämänsä jälkeen. Ensin juttua odotutetaan puolitoista viikkoa ja sitten ei ole aikaa antaa edes kunnolla oikolukea osuuttaan. Muilta osin hyväksyin tekstin.

Lehti ilmestyi tiistaina, mutta oman kappaleeni sain jutun ilmestymisestä vasta tasan viikon kuluttua ja silloinkin vain sen takia, kun kyselin toimittajalta missä kappaleeni viipyy. Ilman muuta kuvittelin saavani lehden julkaisua seuraavana päivänä. Olin väärässä. Positiivista oli, että ensimmäinen toimittaja vaikutti oikein mukavalta. Samoin meillä kotona käynyt kuvaaja oli hyvä tyyppi!

En ala Uusituvan sanomisia ruotimaan sen kummemmin, sen on Jari tehnyt erinomaisesti omassa blogissaan. Tietenkin oli mukava lukea etusivulta pääotsikosta, miten Karppaus voi tappaa! Se siitä rakentavasta jutusta. Kuten aiemmin kirjoitin (linkin toiseksi viimeinen kappale), vaihtoehtoja lopputulokseen oli kaksi, joista Ilta-Sanomat päätti jatkaa perinteisellä roskajournalismin linjallaan yllättämättä minua. Kantavana ajatuksena koko touhusta on jäänyt **ttu mitä paskaa. Nyt voin todeta: 

Mitäs minä sanoin!

Ajatuksia ja analyysia A-talkista

A-talkissa 27.10.2011 puhuttiin karppauksesta ja vuorossa oli harvinaisen hyvää keskustelua. Odotin etukäteen tunteiden kuumenemista,  jälleen yhtä iltapäivälehtityylistä revittelyä ja että meno olisi kuin amerikkalaisissa saarnatilaisuuksissa. Yllätys oli pelkästään positiivinen, kun suurimmaksi osaksi keskusteltiin asiasta.

Ravintoneuvoja Maarit Janhunen oli vakuuttava ja osasi kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi omasta ja perheensä karppauksesta. Hänen, kuten ei kenenkään muunkaan tietämäni karppaajan ruokavalio koostu pelkästä pekonista ja kananmunista, vaikka näin meille lehdissä jatkuvasti uskotellaan. Tässä esimerkki Nelosen toiminnasta. 

Janhunen toimi jälleen yhtenä esimerkkinä niistä, joiden oloa karppaus on kohentanut. En ole väittänyt, enkä väitä nytkään, että kaikkien oloa se kohentaisi. En voi tietää kaikista, tiedän vain itsestäni ja niistä joista olen kuullut. Näitä oloaan parantaneita alkaa olla Suomessa jo kymmeniä, ellei jopa satoja tuhansia, mutta virallinen puoli vain ummistaa silmänsä. 

Jos joku elää terveen elämän syömällä pieniä kiviä, se hänelle suotakoon. Jos joku syö kasviksia, se suotakoon. Jos kroppa toimii paremmin ilman leipää, se suotakoon. Jos voi parhaiten pikaruualla, se suotakoon. Eikö kansantalouden ja tuottavuudenkin kannalta olisi parasta, jos ihmiset voisivat hyvin. Toinen tykkää urheilla, toinen ei, ihmiset ovat erilaisia. Lastentarhasta asti painotetaan, ettei erilaisuutta pidä tuomita.

Ohjelmassa erityisesti ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen vakuutti asiallisuudellaan. Olen jonkin aikaa seuraillut Laatikaisen Pronutrionist-nettisivuja ja aion takuulla seurata jatkossakin. Hänen ehdotuksensa THL:n johdolle ja muille ravintovastustajille laskeutua alas norsunluutorneistaan sosiaalisen median puolelle oli erinomainen. Jään odottamaan, vastaako Uusitupa kutsuun kommentoida Laatikaisen blogissa.

Laatikainen oli ehdottomasti ohjelman parasta antia. Hän oli lukenut kotiläksynsä ja osasi tutkimustulokset, joihin Matti Uusitupa vetosi. Mielenkiintoista antia oli, että jostain tutkimustuloksesta Reijolla oli eri tulos kuin Matilla. Maailma ei välttämättä ole mustavalkoinen ruoka-asioissakaan. 

Mustavalkoinen sen sijaan oli Uusituvan ajatusmaailma. Hän tuntuu vastustavan systemaattisesti kaikkea vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyvää. Hänen mukaansa yli 100 vuotta on jo tiedetty, että kova rasva aiheuttaa valtimotukoksia. Niin tiedettiin tuhansia vuosia, että maapallo on litteä. Kas kun tiede on siitä jännä ilmiö, että se kehittyy. Uusia tutkimustuloksia julkaistaan ja vanhoja osoitetaan vääriksi. 

Uusitupa sanoo, ettei ole karppausvastainen, mutta kuka häntä enää uskoo, kun viimeisen parin viikon aikana on varmaan kymmenessä lehdessä toitottanut tuomiota kansalaisille aivan kuten se yllämainittu amerikkalainen saarnamies.

Ravitsemusterapeutti Katrin Strengell oli ohjelmassa varsin väritön. Mielenkiintoisinta hänen vierailussaan oli lopussa toteaminen, että karppaus on ihan järkevää.

Monelle lienee tuttu ajankohta 5.4.1932 klo 10. Hauska numerosarja osui kieltolain päättymiseen (tai toisinpäin). Ja miksikö se päättyi. Siksi, ettei ihmisten juomista voinut hallita totalitaristisella (kirjoitinkohan oikein) valvonnalla. Ja jos ei juomista voi hallita, ei voi takuulla syömistäkään. On erikoista, että kaikki, ketkä ovat jotain etuja karppauksella saavuttaneet, ovat virallisen tahon, esim. THL:n piirissä vain yksittäistapauksia. Uusitupakin, vaikkakaan ei näihin viranomaisiin kuulu, totesi, etteivät ihmisten kokemuksia voi tutkia. 

On totta, ettei siitä luotettavaa tutkimusta saada aikaan. Mutta kuten Laatikainen ehdotti, eikö Suomessa voitaisi tutkia vähähiilihydraattista ruokavaliota, ettei aina voisi vedota todisteiden puutteeseen. Tähän Uusitupa totesi, että tässä maassa on tärkeämpääkin tutkittavaa! Surullista, ettei Sydänliiton johtajaa kiinnosta tutkia ruokavaliota, joka todennäköisesti vaikuttaisi myös sydänpotilaiden ruokasuosituksiin. Ja jos sen edut ovat niin hyvät kuin käyttäjäkokemukset, siitä voisi olla apua diabeteksen ja lihavuuden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Mutta mitäs näitä tutkimaan, jos on tärkeämpääkin.

Moni on jo yksipuolisiin karppausuutisiin kyllästynyt. Täytyy rehellisesti myöntää, että olen itsekin. Lehdet revittelevät otsikoilla, telkkariin halutaan tietynlaisia lautasia. Toivottavasti tämän A-talkin jälkeen keskustelu herää uudestaan rakentavana keskusteluna, eikä jatku entisenlaisena puolin ja toisin syyttelevänä ja toista osapuolta aliarvioivana. Jatkuva vastakkainasettelu ja toisten haukkuminen aiheuttaa takuulla paljon enemmän sydäntauteja kuin minkäänlainen rasva.

Iltapäivälehti, Puska ja Fogelholm, takuuvarma yhdistelmä (Osa 2/3)

Annoin aiemmin haastattelun Ilta-Sanomille. Ennakkotunnelmista kirjoittelin pari päivää sitten, joten se kannattaa lukea ensin. 

Hyvin alkoi pettymysten lunastaminen Ilta-Sanomissa. Silmät innosta kiiluen ostin lauantain lehden ja selailin läpi ja siinähän se oli naamani edessä! Siis viimeinen sivu, ilman juttuani. Toimittajalta kysyttyäni koko juttu oli jaettu kahteen lehteen tiedon runsauden vuoksi. Eihän siinä mitään, alkuviikkoon on odotettava.

Lehdessä oli siis juttusarjan ensimmäinen osa. Tämä yllätykseton osa oli ilmeisesti se, että Pekka Puskan rasvakammo ja Mikael Fogelholmin mielipiteenuudistamiskammo oli saanut useamman sivun. Ainakin näiden juttujen kohdalta ennakko-odotukseni harmittavasti piti paikkansa. Toisaalta on hienoa olla oikeassa, toisaalta ikävää olla oikeassa kurjuuden ennustamisessa. Juttusarjan eka osa oli siis silkkaa paskaa. Ei tämä odotuksia oman haastattelun osalta ainakaan nosta.

Minkä helvetin takia jokaiseen ruokajuttuun pitää saada Puska tai Fogelholm haastateltavaksi? Kaikki tietävät tasan tarkkaan, mitä he aikovat sanoa. Puskan lausunnot ovat jämähtäneet vuosikymmenten taa ja Fogelholmin ainoa vika (omasta mielestään) varmaankin on, että hänestä puuttuvat viat. Kirjoittelenpa joutessani muutaman sanan sitten näistä herroista, koska lehti tuli kuitenkin ostettua. Valitettavasti.

Fogelholm on ilmeisesti lukenut muutaman rasvaa käsittelevän kirjan takakannet päätettyään mielipiteensä kirjoista jo ennen sitä. Somppien Parantavat rasvat -kirjaa hän syyttää siitä, etteivät he ole tehneet satunnaistettua tutkimusta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ehkäpä Somppeja ei itse kiinnosta tutkimuksen tekeminen. Ehkäpä he mieluummin tekevät käytännön potilastyötä. Ehkäpä Suomessa VHH-tutkimuksen rahoituksen kerääminen on hivenen hankalaa Fogelholmin kaltaisten ihmisten ja leipä- ym. teollisuuden lobbausvallan takia. 

Ehkäpä VHH-ruokavaliosta on jo tehtykin useita tutkimuksia. Bloggaaja Koltta on niitä kerännyt yhteen blogissaan. Lista ilmeisesti päivittyy aina kun tietoa herralle itselleen asti tulee. Fogelholminkin kannattaisi vilkaista täältä. Toisaalta, mitäpä sitä lukemaan sellaista, mikä voisi horjuttaa omaa käsitystä, tai vielä pahempaa, omaa elantoa. Esimerkiksi, Somppien mielestä Suomessa tieto sydänsairauksista on vanhentunutta ja statiineja syödään turhaan. Fogelholm kiteyttää vastaukseensa kaiken arvokkuutensa ja uskottavuutensa. Hän sanoo: Höpö höpö. Hiljaiseksi vetää.

Fogelholm vaikuttaa kuitenkin puudelilta Ilta-Sanomien mukaan lähes ikonin asemaan nousseen pääjohtaja Puskaan verrattuna. Tiedän Puskalle kerrotun, että myös 1960-luvun jälkeen on tehty tutkimuksia ravinnosta ja rasvoista. Toisaalta Puska on kommentoinut, ettei uusia tutkimustuloksia ole lainkaan. Herra on varmasti ollut raudanluja tutkija, joka lausunnoissaan tukeutuu viimeisimpään tutkimustietoon. Maamme ja kansalaistemme terveyden kannalta on harmi, että tuosta ajasta on jo yli 30 vuotta. Jälleen kerran Puskan kommentit Ilta-Sanomissa tuovat mieleen Päivi Räsäsen, Teuvo Oinosen ja kumppaneiden Raamatun luvun. Poimitaan sieltä (tutkimuksista tai Raamatusta) vain ne asiat, jotka itselle sopivat ja unohdetaan muu.

Mielestäni Puskalle voisi myöntää emeritusprofessorin tittelin. Emeritus tarkoittaa täysinpalvellutta ja arvonimi voidaan myöntää ansiokkaasta työstä eläkkeelle jääneelle. Paras puoli tässä nimenomaan olisi eläkkeellejääminen. On toki kunnioitettavaa, että herra Puska pyrkii hillitsemään maamme liikakansoitusta. Hän tekee sen ravitsemuksellisin neuvoin. Hänen keinonsa ovat tehokkaita diabeteksen ja muiden ravinnosta johtuvien sairauksien myötävaikuttajana. Valitettavasti hän ei vain sitä itse tajua. Kannatan siis pikaista eläkepäätöstä ja kaikkien mahdollisten arvonimien myöntämistä, jos asia sillä nopeutuu. Pekka Puskaa vastaan ihmisenä minulla ei ole mitään, ainoastaan hänen mielipiteitään. Ja mielipiteitähän hänen lausuntonsa ovat, koska faktoihin ne eivät ainakaan pohjaudu.

Fogelholm on nuorempi ja puutteistaan ja jääräpäisyydestään huolimatta järkevämpi ja sopeutuvampi. Lausunnothan ovat hieman jo muuttuneet vuosien varrella. Toivottavasti hän joskus tajuaa, että ilman ruisleipääkin voi elää. Eihän kenenkään pakko ole, jos ei halua, mutta mahdollista se on.

Kiteytettynä siis: Ilta-Sanomien juttu oli jälleen kerran täyttä roskaa ja kriittisestä toimittajantyöstä ei ollut tietoakaan. Pekka Puska on Pekka Puska, vaikka kevytlevitteessä paistaisi. Mikael Fogelholmissa on Voima vahvana, mutta hän on kovasti menossa Puskan viitoittamaa tietä kohti Pimeää puolta. Toivoa kuitenkin vielä on, mutta hänen pitää se itse havaita. Ilta-Sanomista tuskin tulee koskaan kriittistä mediaa, ainoastaan otsikot ratkaisevat. Nyt jännätään seuraavaa rimanalitusta, joka on alkuviikosta ilmestyvä juttu, jossa minäkin esiinnyn. Odotan positiivisena. Eikun..

"Hyvää päivää, haluaisimme haastatella teitä lehteen" (Osa 1/3)

Mulle soitteli tänään Ilta-Sanomien toimittaja. Kyseli olenko tämän blogin kirjoittaja. Upeeta, mahtavaa, ilmeisesti blogia siis lukee muutkin kuin äiti! Tai siis luulen, että äiti lukee, kun kerran kielioppivirheestä huomautti. Puuttui kuulemma kahdesta lauseesta predikaatti. Yritin siinä sitten hiljaisena kertoa, ettei blogin kirjoittaminen vaadi samanlaista täydellistä kieltä kuin kansakoulun äidinkielenaine. Ainakin luulen niin. Välillä tosin oon kielipoliisi itekin ja eniten ärsyttää, kun tekstissä pitäis lukea "kuulostaa", mutta mutta siinä sanotaankin "kuullostaa". Argh!

Niin, siis Ilta-Sanomien toimittaja oli tekemässä vertailua karppaajille tarkotetuista leivistä ja halusi mies- ja naiskarppaajien tarinat mukaan. Oon hyvä esimerkki, koska oon kerran maistanu yhtä karppileipää. Hyvä esimerkki oon myös siinä, että itse olen siis se mieskarppaaja ja nainen on joku toinen. Enkä tiedä kuka. Vastailin sitten kysymyksiin, jotka oli varsin perustasoa. Kauanko oon karpannu, miks aloitin, mitä hyvää on seurannu jne. Onhan näitä luettu lehdistä ennenkin. Ainoa poikkeus on tietysti, että minä en oo aikasemmin lehdessä tästä aiheesta ollu. 

Muista aiheista joskus oonkin. Niin kuin silloin vuonna 1998 tammikuussa käydessäni Laskuvarjojääkärikoulun pääsykokeissa. Hypättiin tulevan armeijakaverini kanssa vauhditonta pituutta. Kouvolan sanomien kuvassa kaksi nuorta miestä on muutaman sentin maasta ilmassa, kädet pään yläpuolella ja irvistys naamalla. Tuleekohan Iltasanomiin samanlainen kuva? Mahdollinen irvistys ei johdu ainakaan ruuan mausta. Jos mun ruuista ei tykkää, niin on maistajassa vikaa. Tai liikaa chiliä. Joskus käytiin poikain kans aerobicissäkin lehtijutun arvosesti. Ei ollu jumppatrikoita, niin mentiin pitkissä kalsareissa. 

Taisin taas eksyä aiheesta, pahoitteluni. Haastattelu siis suoritettiin, sain sen oikoluettavaksi ja pienten viilausten jälkeen teksti oli ok. Lähetin pyynnöstä myös viikon ruokapäiväkirjani. Meinasi olla vaikeaa, nimittäin hyvä jos muistan mitä eilen söin. Mutta puhuin niin totta kuin osasin ja sain viikon ruokalistan kutakuinkin oikeaksi. Ja jos ei se nyt ihan sataprosenttisesti ole tuo, niin hyvin lähelle. Ja tuollainen se voisi olla. Noin minä syön. Aika hyvännäkösiä ruokia siihen tuli. Pitsaakin oli tehty kaksi kertaa viikon aikana, se se vasta on herkkua. Tulipa tähän semmoiset sanamuodot, ettei kukaan enää usko, että lista on totta. Mutta uskokaa vaan, kyllä se on.

Fiilikset on vähän kahtiajakoiset. Ei sillä, että suuremmin hätkähtäisin mihinkään suuntaan oikeastaan mistään, mutta tunteet ne on bloggaajallakin. Ja oon kuullu, että myös poliitikoilla. Se tosin saattaa olla vaan legendaa. Fiilis oli tietysti hyvä, kun toimittaja soitti. Että omien ajatusten jakaminen on bongattu valtakunnallisessa lehdessä asti. Vaikka näitä juttuja omasta päästä tulee kirjoiteltuakin, niin aina mukavampaa, kun on lukijoita. Ei tarvi ite klikkailla koko aikaa sitä päivitä-nappia. Tosin ei tää siihen reagoi, oon tietenkin kokeillu.

Toisaalta fiilis on pessimistinen. Niin monet jutut varsinkin iltapäivälehdistä lukeneena tiedän, että tärkeintä on isot otsikot. Sisältö on toissijaista. Valtamedian asenne karppausta kohtaan on muutenkin varsin pessimistinen. Samaan aikaan Fogelholmit ja muut kuitenkin toitottavat, miten "höttö"hiilareita pitäisi vähentää. Mutta auta armias, jos joku ei syö leipää. En ole Danten Infernoa lukenut, mutta todennäköisesti siellä Helvetin syvimmän rinkulan sisällä on vielä yksi paikka niille, jotka ei kumarra kokojyvää. Sanottiinhan ennen vanhaan vankilaan mentäessäkin jouduttavan leivättömän pöydän ääreen. Ja se on rangaistuksista pahin! Mutta entäs kun jollakin sattuu menemään se maha sekaisin niistä viljoista, jopa siitä kokojyvästä. Terveisin nimimerkki Matkalla Helvettiin.

Niin siis piti sanomani että odotukseni koko karppausjuttua kohtaan lehdessä eivät ole korkealla. Oman osuuteni toki hyväksyin ja tiedän millä teemalla jutussa liikutaan. Jos ei mitään maailmanmullistavaa ole lehden toimituksessa tapahtunut, todennäköisesti karppaus haukutaan, oma ruokavalioni on aivan saatanasta ja Fogelholm esittää taas oodin täysjyvälle. Ite haluaisin mieluummin Popedan esittämään Oodin makkaralle. Ja ilman nitriittiä, kiitos. 

Mulla on siis kaksi mahdollista reaktiota koko jutun nähdessäni. Voin todeta "mitäs minä sanoin" katsellessani jälleen yhtä yksipuolisesti ruokavalioni teilaavaa juttua, tai voin yllättyä positiivisesti jutun ollessa oikeasti rakentava ja ehkä jopa ajatuksia herättävä. Tällä hetkellä pistäisin roponi ensin mainitun vaihtoehdon kohdalle, mutta mistäpä sitä tietää. Ilta-Sanomat, yllättäkää minut ja lukemattomat karppaajat ympäri Suomen positiivisesti. Tai ei kai ne lukemattomia oo, ainakaan sen jutun lukemisen jälkeen.

Tavallisesti toivon ja uskon olevani oikeassa. Nyt on yksi niistä hetkistä, kun toivon olevani väärässä. Yleensä yritän myös olla positiivinen kaikkea kohtaan, mutta myönnän rehellisesti, että nyt ennakkoasenteeni on pessimistinen.  Kun asenteeni on tämä, miksi juttuun suostuin? Sen takia, että on olemassa se mahdollisuus, että juttu on järkevästi tehty. Toisaalta voin saada ihan ympäri Suomea hullun leiman. Olisiko sekään niin kaukana totuudesta.

Chuck Norris syö voita, Pekka Puska ei

Media on taas väärällään keskustelua voista, tuosta myrkyistä suurimmasta. Voi valmistetaan niinkin kyseenalaisista tuotteista kuten maidosta ja kermasta. Joskus joku saattaa innostua ja lisätä joukkoon jopa suolaa makua antamaan. Kukaan ei ole elämästä vielä hengissä selvinnyt ja uskoakseni se on voin syytä. Lukuunottamatta Chuck Norrisia, joka syö vain voita, kuolleisuus voinsyöjien klaanissa on täydet 100%. Niin tosin on kaikkien muiden ryhmien kohdalla, jopa margarinistien tapauksessa. 

Ainoa, joka Chuck Norrisin ohella elänee ikuisesti, on kaikkien ruokaan liittyvien jutukoiden asiantuntijana tunnettu Pekka Puska. Onhan hän kohottanut itsensä vähintään yhtä jumalalliseen asemaan kuin fanit ympäri maailman ovat kohottaneet Chuck Norrisin. Miesten erona on lisäksi se, että Mr. Norris tekee kuten on oikein, ilman turhia paskanpuhumisia. Mr. Puska taas puhuu paljon paskaa ilman turhia tekemisiä ja näyttöjä.

Voin kulutus on kasvanut Suomessa 20 prosenttia viime vuodesta. Ruotsissa osassa kaupoista voi on sen suosion takia loppunut. Mitäpäs me ruotsalaisista, jotka ovat varmaan suurimmassa osassa asioita valovuosia meitä edellä, mutta myös Suomessa saattaa pula iskeä. Olisiko meidän syytä olla huolissamme? Pekka Puska on huolissaan, koska uskoo voin lisäävän sydäntauteja. Omalta kohdaltani huolenaiheena on, saanko omaan jääkaappiini voita. Chuck Norris ei välitä muiden huolista.

Pekka Puska vähättelee suomalaisten innostusta luonnolliseen ruokaan toteamalla voin kulutuksen olevan vain ohimenevä muoti-ilmiö. Hänen mukaansa duunarit tuskin syövät voita. Eivät tietenkään, koska voin kulutus liitetään hiilihydraattien välttelyyn ja hiilareiden välttelijät ovat Puskan ja ystävänsä Fogelholmin mukaan elitistejä. Joten perusduunarilla ei liene varaa ostaa voipakettia, vaan taloudellisista syistä tämä ostaa mieluummin tuplahintaisen margariinirasian. Hetkonen. Ehkä ristiriitaista, mutta mikäpä näillä herroilla ei olisi.

Puska vetoaa jatkuvasti tuhansien tutkimusten olevan ravintosuositusten taustalla. Kuitenkaan hän ei tietääkseni missään vaiheessa ole nimennyt tällaisia tutkimuksia. Kari Salminen pyysi syksyllä 2010 MOT-ohjelmassa nimeämään mielipiteitään tukevia tutkimuksia. Hän ei osannut nimetä. Olemattomia tutkimuksia ei olisi Chuck Norriskaan tiennyt.

THL:n sivuilla on listattu tämä tuhansien tutkimuksen luettelo. Anteeksi, listassa olikin 15 tutkimusta. Tutkimukset on tiivistetty osuvasti tässä blogissa. Joko kellot soivat? Onko voi siis vaarallista? Puskan mukaan voi ei ole yhtäkkiä muuttunut terveellisemmäksi kuin aikaisemmin. No ei varmasti olekaan, eiköhän se ole sitä samaa voita kuin aina ennenkin. Ja yhtä vaarallista kuin tuhannet tutkimukset ovat kautta historian osoittaneet. Vai viisitoista? Eipäs, vaan kaksi.

Reijo Laatikainen on Pronutrionist-sivullaan tutustunut metatutkimuksiin, jotka kertovat karua kieltään siitä, että historian aikana tasan kaksi tutkimusta on 1960-luvulla osoittanut tyydyttyneen rasvan ja sydänsairauksien yhteyden. Lienee pikkuvikoja, mutta kumpikaan ei täytä hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Olkaamme ylpeitä, sillä toinen oli surullisenkuuluisa suomalainen mielisairaalatutkimus. Toisesta saamme kiittää norjalaisia. 

Puska toteaa THL:n olevan asiantuntijalaitos, joka perustaa suosituksensa koviin faktoihin. Ilmeisesti faktat ovat yhtä kovia kuin esimerkiksi kovana rasvana tunnettu kookosöljy, joka on jo nestettä +25 asteen lämmössä. Todellinen asiantuntija osoittaisi faktat, joiden perusteella päätökset ja suositukset tehdään. Chuck Norrisin tapaan todellisen asiantuntijan ei tarvitse toistaa olevansa asiantuntija vaan hänen tekonsa puhuvat puolestaan. Pekka Puskan puolestapuhujien joukko puolestaan pienenee koko ajan. Itse puhun vain omasta puolestani.

Hesarin juttuun liittyen epätoivoisin kommentti Puskalta on vetoaminen voin hiilijalanjälkeen, koska voi tulee lehmästä. En tiedä tarkasti, mitä Puska lautaselleen kerää, mutta en usko (tämä ei ole tieto) hänen olevan kasvissyöjä. Kuitenkin se naudanlihakin on peräisin siitä lehmästä. Siitä, jonka hiilijalanjälki on kova. Entäs margariinintekemiseen suunnitellut teollisuuslaitokset, onko niillä jalanjälkeä? Entäs prosessointilaitokset, josta siitä alkuperäisestä maidosta poistetaan rasva? Pekka-kulta, Pekka-kulta, herää jo, herää jo. Chuck Norris tuskin jaksaisi kuunnella Pekkaa minuuttiakaan.

Järkevän kommentinkin jutusta löysin. Puskan mukaan THL ei ryhdy toimenpiteisiin voin kulutuksen laskemiseksi. Vaatinee Puskalta uhrauksia olla puuttumatta minun ja Chuck Norrisin kaltaisten ihmisten syömiseen. Olisinpa halunnut nähdä toimenpiteet, joilla Puska minua estäisi voita syömästä. Ja varsinkin Chuck Norrisia.

On käsittämätöntä toimintaa jopa Pekka-Jong Ililtä kieltää, ettei uusia tutkimustuloksia ole lainkaan tullut. Tietääkseni maailmassa julkaistaan paljon tutkimuksia, ja joka päivä. Ja ruokaan ja rasvoihin liittyviä tutkimuksia julkaistaan myös varsin tiheään tahtiin. Miten kukaan voi kiistää, ettei uusia tutkimuksia ole?? Jos on kymmenentuhatta tutkimusta, aina voi ottaa mieleisiään näkökohtia esille. Jep, niin voi, ne kaksi. 

Itse olen viime aikoina suhtautunut entistä kriittisemmin lähes kaikkiin asioihin, joita mediassa esiintyy. Yllä olevan kaltaisten juttujen takia ravintoasioihin vielä kriittisemmin. Ja Pekka Puskan lausumisiin äärimmäisen kriittisesti. Itsekin elin vuosia siinä uskossa, että voi on vaarallista. En usko siihen enää. Eikä usko Chuck Norriskaan. 

Vaikka voin syönti muoti-ilmiönä jossain vaiheessa hiipuisi, en aio itse enää margariineihin koskea. Mieluummin kuolen mahdolliseen sydänkohtaukseen kuin syöpään. Kaikki luonnosta tuleva ei ole terveellistä ja kaikki tehtaasta tuleva ei ole haitallista. Mutta voi on voita, voi on luonnontuote ja voi on hyvää!