torstai 27. lokakuuta 2011

Ajatuksia ja analyysia A-talkista

A-talkissa 27.10.2011 puhuttiin karppauksesta ja vuorossa oli harvinaisen hyvää keskustelua. Odotin etukäteen tunteiden kuumenemista,  jälleen yhtä iltapäivälehtityylistä revittelyä ja että meno olisi kuin amerikkalaisissa saarnatilaisuuksissa. Yllätys oli pelkästään positiivinen, kun suurimmaksi osaksi keskusteltiin asiasta.

Ravintoneuvoja Maarit Janhunen oli vakuuttava ja osasi kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi omasta ja perheensä karppauksesta. Hänen, kuten ei kenenkään muunkaan tietämäni karppaajan ruokavalio koostu pelkästä pekonista ja kananmunista, vaikka näin meille lehdissä jatkuvasti uskotellaan. Tässä esimerkki Nelosen toiminnasta

Janhunen toimi jälleen yhtenä esimerkkinä niistä, joiden oloa karppaus on kohentanut. En ole väittänyt, enkä väitä nytkään, että kaikkien oloa se kohentaisi. En voi tietää kaikista, tiedän vain itsestäni ja niistä joista olen kuullut. Näitä oloaan parantaneita alkaa olla Suomessa jo kymmeniä, ellei jopa satoja tuhansia, mutta virallinen puoli vain ummistaa silmänsä. 

Jos joku elää terveen elämän syömällä pieniä kiviä, se hänelle suotakoon. Jos joku syö kasviksia, se suotakoon. Jos kroppa toimii paremmin ilman leipää, se suotakoon. Jos voi parhaiten pikaruualla, se suotakoon. Eikö kansantalouden ja tuottavuudenkin kannalta olisi parasta, jos ihmiset voisivat hyvin. Toinen tykkää urheilla, toinen ei, ihmiset ovat erilaisia. Lastentarhasta asti painotetaan, ettei erilaisuutta pidä tuomita.

Ohjelmassa erityisesti ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen vakuutti asiallisuudellaan. Olen jonkin aikaa seuraillut Laatikaisen Pronutrionist-nettisivuja ja aion takuulla seurata jatkossakin. Hänen ehdotuksensa THL:n johdolle ja muille ravintovastustajille laskeutua alas norsunluutorneistaan sosiaalisen median puolelle oli erinomainen. Jään odottamaan, vastaako Uusitupa kutsuun kommentoida Laatikaisen blogissa.

Laatikainen oli ehdottomasti ohjelman parasta antia. Hän oli lukenut kotiläksynsä ja osasi tutkimustulokset, joihin Matti Uusitupa vetosi. Mielenkiintoista antia oli, että jostain tutkimustuloksesta Reijolla oli eri tulos kuin Matilla. Maailma ei välttämättä ole mustavalkoinen ruoka-asioissakaan. 

Mustavalkoinen sen sijaan oli Uusituvan ajatusmaailma. Hän tuntuu vastustavan systemaattisesti kaikkea vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyvää. Hänen mukaansa yli 100 vuotta on jo tiedetty, että kova rasva aiheuttaa valtimotukoksia. Niin tiedettiin tuhansia vuosia, että maapallo on litteä. Kas kun tiede on siitä jännä ilmiö, että se kehittyy. Uusia tutkimustuloksia julkaistaan ja vanhoja osoitetaan vääriksi. 

Uusitupa sanoo, ettei ole karppausvastainen, mutta kuka häntä enää uskoo, kun viimeisen parin viikon aikana on varmaan kymmenessä lehdessä toitottanut tuomiota kansalaisille aivan kuten se yllämainittu amerikkalainen saarnamies.

Ravitsemusterapeutti Katrin Strengell oli ohjelmassa varsin väritön. Mielenkiintoisinta hänen vierailussaan oli lopussa toteaminen, että karppaus on ihan järkevää.

Monelle lienee tuttu ajankohta 5.4.1932 klo 10. Hauska numerosarja osui kieltolain päättymiseen (tai toisinpäin). Ja miksikö se päättyi. Siksi, ettei ihmisten juomista voinut hallita totalitaristisella (kirjoitinkohan oikein) valvonnalla. Ja jos ei juomista voi hallita, ei voi takuulla syömistäkään. On erikoista, että kaikki, ketkä ovat jotain etuja karppauksella saavuttaneet, ovat virallisen tahon, esim. THL:n piirissä vain yksittäistapauksia. Uusitupakin, vaikkakaan ei näihin viranomaisiin kuulu, totesi, etteivät ihmisten kokemuksia voi tutkia. 

On totta, ettei siitä luotettavaa tutkimusta saada aikaan. Mutta kuten Laatikainen ehdotti, eikö Suomessa voitaisi tutkia vähähiilihydraattista ruokavaliota, ettei aina voisi vedota todisteiden puutteeseen. Tähän Uusitupa totesi, että tässä maassa on tärkeämpääkin tutkittavaa! Surullista, ettei Sydänliiton johtajaa kiinnosta tutkia ruokavaliota, joka todennäköisesti vaikuttaisi myös sydänpotilaiden ruokasuosituksiin. Ja jos sen edut ovat niin hyvät kuin käyttäjäkokemukset, siitä voisi olla apua diabeteksen ja lihavuuden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Mutta mitäs näitä tutkimaan, jos on tärkeämpääkin.

Moni on jo yksipuolisiin karppausuutisiin kyllästynyt. Täytyy rehellisesti myöntää, että olen itsekin. Lehdet revittelevät otsikoilla, telkkariin halutaan tietynlaisia lautasia. Toivottavasti tämän A-talkin jälkeen keskustelu herää uudestaan rakentavana keskusteluna, eikä jatku entisenlaisena puolin ja toisin syyttelevänä ja toista osapuolta aliarvioivana. Jatkuva vastakkainasettelu ja toisten haukkuminen aiheuttaa takuulla paljon enemmän sydäntauteja kuin minkäänlainen rasva.

2 kommenttia:

  1. Katrin Strengelin kaurakommentti hyppäsi mun silmille. Pitäneekö laittaa kokemattomuuden tiliin, kun Laatikainen totesi ettei (täysjyvä)viljoja suositella esim. ärtyvän suolen oireyhtymään, Katrin totesi, että kaura käy. Kun sitten mennään minun ikäisiin ihmisiin, joilla monenlaista vaivaa, niin karppauksen myötä oireettomaksi tullut ärtyvä suoli saattaisi sitä kauraa satunnaisesti joskus sietää, mutta kakkosdiabetekseni ei. Mitään yksittäistä ruoka-ainetta ei voi tuollalailla lonkalta heittää "pelastukseksi", ei tuo kakkosdiabetes ainoa rajoitus edes varmaan ole. Nykyään meillä on kotimittarit ja näemme miten eri ruoka-aineet käyttäytyvät elimistössä. kokeilin tietysti jossain vaiheessa kaurapuuroa ison voisilmän kanssa ja sokerit nousi lääkityksestä huolimatta lähelle 20. Ei kiitos. Muuta antaa tytön kasvaa, ehkäpä vielä oppii monimutkaisuudetkin.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu, ettei suurin osa ruoka-asiantuntijoista ymmärrä, että moni saa oireita ihan tavallisista ruoka-aineista.

    Kovasti hehkutetaan, ettei yksi ruokavalio ole ratkaisuna. Mutta viljaa pitäisi kaikkien syödä, koska sille ei kukaan voi olla yliherkkä. Ja samalla suositellaan vähärasvaista runsashiilarista kaikille. Outoa on meno.

    VastaaPoista