"Aidot" jouluherkut

Joulu on syömisen juhlaa. Monet herkuttelevat hyvällä ruualla ja toisia vituttaa samojen mössöjen syöminen vuodesta toiseen. Perinteisesti joulun aikaan on pantu parasta pöytään. Joulupöydässä on tarjolla lukemattomia eri ruokia. On lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, rosollia ja tietenkin kinkkua, riisipuuroa ja kalaa. Napostelemista varten pöydät ovat täynnä pipareita, torttuja ja konvehteja. Ja paljon muuta. 

Laatikoiden tekeminen on helppoa, mutta moniko ne oikeasti tekee nykyään itse? Entä rosollin, jota saa kätevästi pienissä purkeissa eineshyllyltä? Torttu- ja piparitaikinan kiireinen tai laiska nappaa pakastealtaasta, siitä kinkun vierestä. Hyvää ruokaa arvostava tekee jouluherkkunsa itse, asiat eri lailla priorisoiva ostaa ne valmiina. Mutta miten hyvää kaupasta saatava valmis jouluruoka onkaan? 

Valmis lanttulaatikko sisältää lantun lisäksi muun muassa muunneltua tärkkelystä, rasvatonta maitojauhetta ja kovetettuja kasvirasvoja sekä aromeita. Toisen valmistajan räätikkälooran ainesosaluettelo on lyhyempi. Tarkkasilmäinen kuitenkin huomaa listassa ruokakerman, joka voi sisältää kerman lisäksi maitoa, muunnettua tärkkelystä E1401, karboksimetyyliselluloosaa E466, selluloosajauhetta E460 ja pektiiniä E440. Toisissa ruokakermoissa on myös natriumsitraattia E331 ja guarkumia E412 ja alumiinioktenyylisukkinaattitärkkelystä (jessus, mikä sana!) E1452.

Perunalaatikossa on perunan lisäksi samat extra-aineet kuin lanttulaatikosa, sekä myös perunahiutaleita. Ja arvaatte varmaan, että vettä on enemmän kuin perunaa. Toinen pottuloora laittaa vielä paremmaksi. Ainesosaluettelosta löytyy 19 ainetta. Edellisten lisäksi tuote sisältää lisättyjä rasvahappojen mono- ja diglysereitä E471, auringonkukkalesitiiniä E322, hiivauutetta, maltodekstriiniä, aromeita (joita voi olla miten paljon vain) ja väriä E160a (beta-karoteeni). 

Porkkanalaatikon joukosta löytyy jälleen kovetettua kasviöljyä ja aromia. Kilpailijalla vielä soijaproteiinivalmistetta ja sitruunahappoa E330. Molemmissa porkkana on onneksi luettelon ensimmäisenä, tosin toisen tuotteen porkkanapitoisuus on vaivaiset 57%.

Rosolli sisältää valmistusaineidensa lisäksi paria säilöntäainetta, eli natriumbentsoaattia E211 ja kaliumsorbaattia E202. Kilpailijalta löytyy samat ja lisäksi happamuudensäätöaineena on käytetty maitohappoa E270.

Valmis torttutaikina sisältää kovetettua kasvirasvaa (kahteen kertaan), tuttua emulgointiainetta E471, maitohappoa E270, aromia, värinä jälleen beta-karoteenia sekä happamuudensäätöön L-viinihappoa E334. Piparitaikinasta löytyy tutusti kovetettua kasvirasvaa, happamuudensäätöön sitruunahappoa E330, emulgointiaineena E471 ja nostatusaineina natriumdifosfaatteja E450 ja natriumkarbonaatteja E500 (sooda, jota toki kotitekoiseenkin taikinaan laitetaan). Lisäksi taikinaan on lisätty A- ja D-vitamiinia. Terveysvaikutteisia pipareita. Nerokasta! Lidlissä myytiin valmista piparkakkutaloa, jonka valmistukseen laskujeni mukaan oli käytetty 47 ainesosaa. 

Konvehdit ovat hyviä, tosin eivät enää niin hyviä, kun tietää mitä ne sisältävät. Ite oon tykänny Pandan juhlapöydän konvehdeista. Tuoteselosteessa on lähes 30 ainesosaa ja samanpituinen lista löytyy muistakin konvehdeista. Konvehtejakin voi tehdä itse, jolloin tuoteseloste jää huomattavasti lyhyemmäksi. Makukin on hyvä.

Kuulostaa muuten uskomattomalta, mutta riisipuuroakin saa valmiina kaupasta. Tosin en keksi yhtään syytä, miksi joku ostaisi sitä valmiiksi keitettynä eineksenä itse tekemisen sijaan.

Bongasin kaupassa jouluomenia, jotka loistivat kuin kiiltonahkakengät. Tiedättehän, miksi kengät lankataan mahdollisimman kiiltäviksi? Kengän kärjen voi ujuttaa hameen alle ja peilailla. Mutta siis omenat olivat todella näyttävän näköisiä. Niin näyttävän, että ei tehnyt yhtään mieli ostaa niitä. En tiedä, millä niiden kuoret oli lankattu, mutta en usko omenan voivan olla niin kiiltävä luonnostaan. Ostin kotimaisia ja hyviä olivat.

Entäs joulupöydän kunkku, eli kinkku? Nitriititöntä kinkkua halajaville harmaasuolattu on tuoresuolattua parempi vaihtoehto. Punasuolattu kinkku on suolattu nitriitittömällä suolalla. Nitriititöntä kinkkua löytyy hyvin, mutta suurin osa kinkuista terästetään fosfaateilla, esim. E450 ja E451. EU on juuri kieltänyt fosfaattien käytön pesuaineissa, mutta lihaan niitä voidaan kuitenkin laittaa. Pesuaineiden ja lannoitteiden fosfaatit rehevöittävät vesistöjä. En tiedä kinkun fosfaattien vaikutusta karvankasvuun.

Fosfaatit sitovat vettä erittäin hyvin, joten kinkkuvalmistajan on niiden avulla mahdollista pumpata lihaan vettä Näsijärven verran. Kinkkujen katteet saadaan näin huomattavasti suuremmiksi. En tiedä, miten paljon vettä kinkkuun saadaan näin upotettua, mutta ilmeisesti on mahdollista terästää sitä jopa kymmenillä prosenteilla. 

Tuoteselosteessa voi lukea liha, vesi, suola, E451 (stabilointiaine), tässä järjestyksessä. Ainesosat on ilmoitettava pitoisuusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään, mutta veden määrä ainoastaan, jos sitä on yli 5% painosta, mutta todellista määrää ei silloinkaan tarvi ilmoittaa. Näin ollen yllä oleva kinkku voisi periaatteessa sisältää lihaa 50% ja vettä 49%. Lisätyn veden määrää ei kuitenkaan voi mitenkään tietää. Kaupan pakastealtaaseen kurkkiessani erään kinkun lihapitoisuus oli 78%. Lisäksi ainesosaluettelossa harvinaisen rehellisesti kerrottiin vettä olevan 20%. Luomukinkuissa ei fosfaatteja saa käyttää, joten niiden vesipitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä. Kotini lähellä luomukinkku tosin maksoi 18€ kilolta.

Itse vältän turhia lisäaineita ja ehdottomasti kovetettuja kasvirasvoja. En väitä, että kaikki lisäaineet ovat haitaksi, mutta toisaalta koen ylimääräisten aineiden lisäämisen ruokiin turhaksi. Näkemykseni on, että jos tuotteeseen pitää ylimääräisiä aineita laittaa, silloin alkuperäiset valmistusaineet ovat huonolaatuisia. Jos haluatte syödä (jouluna) hyvin, tehkää mahdollisimman paljon itse.

Herkullista joulunodotusta!

Tuomio: Syyllinen!

Syyllisyys on tunne ja ikävä tietoisuus siitä, että on tehnyt jotain väärin. Moraalin säilymisen kannalta syyllisyydentunteelle on perusteensa, mutta ilman syytä koettuna se on raastavaa. Tiedän aiheesta, sillä olen potenut melkein kaikesta syyllisyyttä 30 vuotta elämästäni. Vasta parin viime vuoden aikana olen tuosta opetellut ja oppinut jossain määrin eroon. Siitä todellakin voi oppia eroon, onneksi. 

Syyllisyyden tunteminen voi liittyä huonoon itsetuntoon ja siihen, että ottaa henkilökohtaisesti mitä toiset sanovat, on niille perusteita tai ei. Eli käytännössä ihminen voi määritellä itsensä muiden sanomisten ja tekemisten kautta. Jos tällainen henkilö sitten kokee, ettei ole muiden (valheellisen) luottamuksen arvoinen, on hän tietenkin omassa mielessään syyllinen. Pari vuotta sitten tuskin olisin uskaltanut kirjoittaa mielipiteitäni blogiin, yksi pääasia mielipiteideni ilmaisuissani nimittäin oli, ettei kukaan vain niistä loukkaantuisi. En voi vieläkään sanoa, etteivät ilkeät kommentit missään tuntuisi, mutta ero on huomattava aikaisempaan. Ja eteenpäin mennään. 

Toinen puoli asiaan liittyen on muiden syyllistäminen. En tiedä, miten tiukasti syyllisyys ja syyllistäminen ovat samojen henkilöiden ominaisuuksia, mutta molemmat liittyvät huonoon itsetuntoon. Jos ihminen ei pysty myöntämään itselleen tai muille olevansa väärässä, hän saattaa reagoida puolustautumalla. Ja vanhan sanonnan mukaan hyökkäyshän on paras puolustus. 

Syyllistäjä saattaa saada hetkellisen tyydytyksen vieritettyään oman syyllisyydentunteensa muiden niskaan, mutta loppujen lopuksi tässä pelissä ei voittajia ole. Yleensä kaikki kääntyy lopuksi syyllistäjää vastaan. Tästäkin minulla on varsin paljon kokemusta. Olen vuosien varrella syyllistänyt muita, kun olen joutunut puolustamaan omaa egoani. Omaksi ja muiden onneksi olen tämänkin asian viimein tiedostanut ja siitä ainakin osittain jo parantunut. On muuten näiden vaiheiden jälkeen huippufiilis pystyä myöntämään, että "Olin väärässä!" Harvoin tosin tarvitsee..

Ruokaan tämä liittyy siinä suhteessa, että kaikki, jotka eivät syö virallisten suositusten mukaan, ovat syyllisiä. Jos ette usko, lukekaa lehtiä. Ja varsinkin niiden otsikoita. On lasten huostaanottoja, yleistä nimeämätöntä vaarallisuutta, ahmintahäiriöitä, syöpiä ym. Viimeisimpänä karppaajat ovat syyllisiä Itämeren rehevöitymiseen.

Iltapäivälehdet (sis. Aamulehden ja Savon Sanomat), Matti Uusitupa, Pekka Puska, Mikael Fogelholm ja viimeisimpänä kyntensä teroittanut Ursula Schwab ovat kunnostautuneet valtakuntamme virallisina ja yleisinä syyllistäjinä. He ovat tehneet karppaajista syyllisiä jo lukemattomiin asioihin, ja suurimpaan osaan täysin syyttä. Ketä tämä palvelee? Pidän moista käytöstä henkisenä kypsymättömyytenä ja ihmisen heikkoutena. Luulisi tiedemiesten ja -naisten osaavan olla fiksusti eri mieltä asioista, eikä käyttäytyä kuten päiväkoti-ikäiset. Tosin päiväkodissa kiusaamisen jälkeen asia sovitaan, pyydetään reilusti anteeksi ja jatketaan leikkiä yhdessä. 

En ole ennustaja, joten en voi tulevaisuudestani sanoa, mutta minä olen oman tämänhetkisen kantani omaan ruokavaliooni muodostanut. Tiedän, miten syön ja olen myös tietoinen miksi syön, ja miksi syön niin kuin syön. Muut ihmiset saavat olla aivan vapaasti eri mieltä kanssani ja hyväksyn heidän tapansa ajatella ja elää. Mutta en voi käsittää, miten korkeasti koulutetut ihmiset, joiden pitäisi olla Suomessa tiedemaailman osaajia, kerta toisensa jälkeen lyttäävät omaa näkemystään vastustavat teoriat ja käytännöt ja tätä tehdessään julistavat karppaajat (tai hiilihydraattitietoiset tai vähähiihydraattisen ruokavalion noudattajat) alimpaan helvettiin. Kohta kukaan ei uskalla tunnustaa olevansa karppaaja, Kolttaa lukuunottamatta.

Nämä neljä superihmistä luulevat, että kyseessä on sota ja selvitäkseen sodasta voittajana vastustaja on lytättävä maan rakoon. Ensinnäkään, sodassa ei ole voittajia. Toisekseen, sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta. Yksipuolista sodankäyntiä kai kutsutaan usein terrorismiksi. Nyt vaikuttaa, että toisella puolella sotivat iltapäivälehdet yhdessä mainitun nelikon kanssa. 

Sodan toinen osapuoli.. Niin mikä toinen osapuoli? Tavallisia ihmisiä, jotka syövät hieman eri lailla kuin viralliset suositukset (eivät määräykset) suosittavat (eivät määrää). Ihmisiä jotka eivät halua sotia kenenkään kanssa. Suurin osa näistä syö fiksusti ja haluaa tehdä sitä jatkossakin tuntematta syyllisyyttä. Mutta ei, suositusten (ei määräysten) noudattamatta jättäminen on ihmenelostemme mielestä rangaistavaa ja syyllisyyden arvoista. Niin että mikä helvetin sota? Toisten ihmisten syömisistä. Tajuatteko, kyse on syömisestä. Lausuntoja seuraamalla voisi tosiaan kuvitella, että kyseessä olisi oikeasti kansakunnan kohdalta vakava ongelma, mutta että ruokailu. Puututtaisiinpa oikeisiin ongelmiinkin näin tehokkaasti.

Samat tyypit sanovat karppauksen olevan uskonto. Monet uskonnothan käyttävät syyllistämistä aseenaan. Jos et rukoile, palat Helvetin tulessa. Jos et maksa seurakunnalle, palat Helvetin tulessa. Jos et käy joka sunnuntai kirkossa, palat Helvetin tulessa. Jos syöt voita, palat Helvetin tulessa. Jos et syö lisäainemössöä, jota margariiniksi kutsutaan, palat Helvetin tulessa. Hetkonen, mitenkäs päin se uskontojuttu taas näillä argumenteilla meni? Loppujen lopuksi Helvetin tulessa grillautuessasi lienee ihan sama, mitä olet elinaikanasi syönyt, joka tapauksessa persevaostasi valuu kuumaa hikeä.

Mielestäni tässä kaikessa on kyse siitä tosiasiasta, etteivät vanhan liiton jääräpäät (joihin voi kuulua myös nuorempia) pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikki suomalaiset eivät enää katso auktoriteetteja ylöspäin vaan ovat muun muassa netin ansiosta oppineet etsimään itse tietoa sekä uskaltavat kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoillaan. Nelikon epäonneksi kunnioitus nyky-yhteiskunnassa ei enää automaattisesti osukaan sille, joka huutaa kovimpaa tai jolla on korkein oppiarvo. Jos jatkan vielä vertausta sodasta, he ovat huomanneet olevansa häviöllä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan asiassa, jossa yhtä totuutta ei voi olla olemassakaan. Viimeisenä oljenkortenaan oman asemansa pönkittämisessä he yrittävät tehdä muista syyllisiä. 

Jos rupeaa muita syyllistämään, oikeaa syyllistä ei yleensä tarvi kauhean kaukaa hakea. Vituttaa tämä näiden kaikkitietävien asiantuntijoiden asenne, joka on suoraan kuin pikkulapsen päästä. Pikkulapsen maailmassahan on olemassa vain oma napa. Tämän navan ympärille rakentuu kaikki muu ja kaikki keinot tämän egon pönkittämisessä ovat sallittuja. Kavereiksi valikoituvat vain ne, jotka ovat samaa mieltä. Ihan jokaiselle vinkkinä: Jos syyllistät muita, katso peiliin. Jos tunnet olevasi syyllinen kaikkeen, et ole. Katso silloinkin peiliin. Apua saa kirjoista ja ihmisiltä. Heikkouksiaan voi ja kannattaa kehittää. Jos minä pystyn siihen, luulisi professorien ja dosenttienkin pystyvän.

Miettiessäni neljää viisasta(?) tietäjää, sulautin asiat omiin kokemuksiini ja siltä pohjalta kerroin tässä tekstissä myös omia heikkouksiani, joista en ole monelle tätä ennen puhunut. Terapeuttista, kyllä. Fiksua, en tiedä. Ensimmäinen askel, itselleen tunnustaminen, on aina vaikein, sen jälkeen muille on vähän helpompaa kertoa.

Tunnustan myös, että kirjoitin tämän tekstin, koska olen vihainen. Kyllä, karppaaja (vai olenko sitä enää?) on vihainen. Olen vihainen paskanpuhumisesta, valehtelusta, panettelusta, syyllistämisestä ja holhouksesta, ainakin. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu sanomisistanne! Perkele.

Onko karppauskeskusteluni lähtenyt lapasesta?

MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa oli keskiviikkona 7.12.2011 muutaman minuutin juttu karppauksesta otsikolla Karppauskiistely lähti lapasesta. Ohjelmassa näytettiin kahteen otteeseen pätkiä tästä blogista. Ensimmäisellä kerralla näkyi otsikko Ursulan aivopieru ja pätkä tekstiä. Toisella kerralla blogini teema Nautin ruuasta ja kitisen aiheesta. Hienoa, että omat ajatukset herättävät huomiota! 

Rupesin kuitenkin miettimään, miksi blogini oli esillä. Onko minun karppauskeskusteluni lähtenyt lapasesta? Tulin siihen tulokseen, että ei. Se, että ohjelmassa näytettiin nimenomaan Ursulan aivopierun tekstiä, osoittaa mielestäni, että ohjelman tekijöiden mielestä Schwabin lausunto oli sitä lapasesta lähtemistä. Yleensä oikoluen tekstini moneen kertaan nimenomaan sen takia, etten julkaise mitään harkitsematonta tai päivänvaloa kestämätöntä. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Blogini elokuisen perustamisen jälkeen olen julkaissut ohjelman ilmestymiseen mennessä 20 kirjoitusta ja päätinkin lukea jokaisen tekstin ja poimia niistä pahimmat lapasesta lähtemiset. On siis (itse)kritiikin aika.

1. Päiväkodin päivttäinen sokeripommi kritisoi lasten sokerisia välipaloja. Kritisoin kevyesti Sosiaali- ja terveysministeriötä ja THL:ää suosituksista, jotka sallivat moiset käsittämättömät välipalat. Ei ylilyöntejä.

2. Pikaruuasta kirjoitin ironiseen sävyyn sen terveellisyydestä. Kuinka läheisesti hampurilaisateria muistuttaakaan virallisia ruokasuosituksia. Miksi se siis on roskaruokaa? Lapasessa pysyi.

3. Syön niinkuin haluan - teen siis syntiä käsitteli ihmisten suvaitsemattomuutta karppausta kohtaan. Ideana oli, että koska minä annan muiden syödä kuten haluavat, he voisivat antaa minun syödä miten minä haluan. Olen edelleen täysin samaa mieltä.

4. Tässä kritisoin Veripalvelun evästarjontaa. Toimipisteestämme löytyy kolmioleipiä aitojen makujen sijaan. Ei vaikuta luovuttamiseeni, mutta vaikuttaa mielikuvaani Veripalvelusta.

5. Avoin kirje Mikael Fogelholmille. Kritisoin mielestäni (edelleen) asiallisesti Fogelholmin lausuntoja siitä, että hän saa vihapostia. Hänhän on tunnettu täysjyväviljatuotteiden mainostaja. Pahinta antia lienee tämä: Oletko itse täysin syytön, etteivät kaikki tahot mielipiteitäsi arvosta? Kommenttejasi lukiessa tulee väkisinkin mieleen, etteivät ne salaliittoteoriat niin kaukaa haettuja ole. Lopussa kysyin, paljonko viljateollisuus hänelle maksaa lausunnoistaan. 45 minuuttia -ohjelmassa Fogelholm kertoi, ettei ole saanut elintarviketeollisuudelta koskaan rahaa tutkimuksiinsa. Sain siis osittaisen vastauksen kysymykseeni. Seison tekstini takana.

6. Tämä hieman sekava tekstini käsitteli Hesarissa ollutta juttua nanoteknologiasta ja ruuasta. Tällä hetkellä kirjoittaisin tekstin eri lailla, mutta se ei johdu lapasesta lähtemisestä vaan jutun yleisestä epäjohdonmukaisuudesta.

7. Arjalainen ruokakulttuuri pureutui dokumenttiin, joka kertoi poisheitettävästä ruuasta. Sitä muuten heitetään mäkeen aivan käsittämättömiä määriä. Teksti oli osoitettu ruokavaliosta riippumatta kaikille, eikä siinä osoiteltu ketään, mutta toisaalta toivottavasti jokainen tunsi piston sydämessään. Asiallinen teksti.

8. Erinomainen kirjoitus natriumnitriitistä, tuosta veikeästä lisäaineesta, joka sisältyy lähes kaikkiin lihajalosteisiin. Yhden kyseenalaisen kohdan löysin. ..Eviran (entäs Fogelholmin?) mukaan näin on.. Fogelholm oli mukana sen takia, että hän oli kesällä lehdissä jatkuvasti ja olisi ihan kiva tietää hänen mielipiteensä lisäaineasiaan. Suurimmaksi osaksi Fogelholmin nimi siis oli asiaa, pieneltä osin vittuilua. Hyvä teksti eikä ylilyöntejä.

9. Tutkimustulospropagandaa vai superruokaa oli pitkään luetuin tekstini. Siinä käyn läpi pintapuolisesti ja kriittisesti muutamia ruoka-ainetutkimuksia, joiden lopputulemana on, miten joku ruoka-aine on superruokaa. Ruisleipä etunenässä, vaikka EU juuri hylkäsi ruisleivän terveysväitteet. Sopii yhteen tekstin kanssa, ettei siitä uutisoinut kuin yksi lehti (Maaseudun tulevaisuus) paperiversiossaan, netissä en ole missään uutiseen törmännyt. Tiede ja varsinkaan tieteestä (tai muustakaan) uutisointi ei todellakaan ole objektiivista. Ennen vanhaan tutkijalle oli kunnia-asia löytää uusia tutkimustuloksia eikä nojata vanhoihin. Yhden asiavirheen tekstistä löysin. Kerroin Matti Uusituvan sanoneen vauvoilla olevan liian korkea kolesteroli. Kyseinen mies taisikin olla Timo Strandberg. Korjasin sen. Hyvin pysyi keskustelu lapasessa.

10. Keksin oman tutkimustuloksen, jonka perustelin mielestäni yhtä hyvin kuin mediassa tutkimustulokset uutisoidaan. Valitettavasti oikeaa tutkimusta ei juttuni takana ollut. Tässä ei mainittu ketään henkilöä eikä edes vihjattu sinne päin, joten lapaset ovat edelleen kädessä.

11. Suuret ruokatalot eivät ottaisi luomukanaa valikoimiinsa salmonellariskin takia. En usko ja kritisoin heidän tiedotustaan. Kirjoitus oli varsin leppoisa. Yhdessä kohtaa mainitsin Pekka Puskan pelkäävän kaikkea aitoa. Kärjistin voi-margariini-asiaa. Ei ylilyöntejä.

12. En tunne Chuck Norrisia, enkä tiedä syökö hän voita. Siltä osin teksti siis oli fiktiota. Pekka Puskan sanomiset löytyvät lehdistä ja yleensä pyrin ne tekstiin linkittämäänkin. Myönnän, panin Puskaa halvalla sekä väitin hänen puhuvan paskaa. Yhdessä lauseessa puhuin Pekka Jong Ilistä viitaten Pohjois-Korean johtajaan. Mutta eikö Puska ole itse puheillaan ja teoillaan osoittanut olevansa tekstini arvoinen? Parissa kohtaa mopo saattoi vähän keulia, mutta pysyi hienosti hallinnassa. Tykkäsin tekstistä edelleen. Jos Puska niin haluaa, pyydän häneltä anteeksi ja poistan tekstin. Muuten kirjoituksessani en pahasti sanonut, jokainenhan voi tarkistaa kyseisistä linkeistä Puskan sanomiset. Jos Chuck Norris vaatii tekstin poistamista, poistan vaikka kaikki kirjoitukseni.

13. Lehden toimittaja soitti minulle ja pyysi haastattelua. Ja minä poika suostuin. Tekstin tein pakinatyyliin kirjoittaen rönsyilevästi. Omasta mielestäni sain ihan hauskan jutun aikaan. Tässä ei ollu minkäänlaisia ylilyönnin hitujakaan.

14. Tunnelmia sen päivän lehden karppausjutuista, jossa omankin osuuteni piti olla. Mikael Fogelholmin mielipiteenuudistamiskammo oli huono sana ja sen tilalle kirjoittaisin jotain muuta. Mutta tottahan se on, Fogelholm kertoo vanhoja asioita, eikä mielestäni noteeraa kuin omaa näkökantaansa tukevat tutkimukset. Onneksi tuntuu hitaasti hänenkin mielensä muuttuvan. Kritisoin kovasti Fogelholmin lausuntoja ja olen edelleen samaa mieltä. Täytyy muuten myöntää, että näin pari kuukautta myöhemmin tekstin lukeneena tulin siitä vihaiseksi. Nimenomaan herrojen Fogelholm ja Puska lausuntojen ansiosta. Ja kyllä, mielestäni Puska joutaisi jo eläkkeelle. Kritiikki pysyi mielestäni asiallisena, vaikka mieli teki kirjoittaa pahemmin. 

15. Pohdiskelin illan A-talkin keskustelujen saldoa. Janhunen oli vakuuttava, Laatikainen huippu, Strengell väritön ja Uusitupa jäärä. Ei iskuja vyön alle

16. Haastatteluni ilmestyi ja pääjutussa Uusitupa kertoi miten karppaajia alkaa kohta putoilla. Kenellähän on keskustelu lähtenyt lapasesta? Toimittajalle laittamassani sähköpostissa ilmasin asian huonosti, kun sanoin: En usko salaliittoon, mutta korruptioon kyllä (sekä tietoiseen että tiedostamattomaan). Tarkoitukseni ei missään nimessä ole eikä ollut syyttää Uusitupaa korruptiosta! Tiedostamattomalla korruptiolla tarkoitin sitä tosiseikkaa, että usein tutkijat löytävät tutkimuksistaan rahoittajiensa haluamia tuloksia. Tästä tekstistä muuttaisin tuon yhden lauseen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että Ilta-Sanomat on paska lehti. Lapasesta lähtivät ainoastaan Uusituvan kommentit.

17. Käsittelin aihetta, miksi karppaus herättää tunteita ja karppaajat ovat vihaisia. Tai oikeastaan, ettei ole olemassa karppaajia ryhmänä, vain yksilöitä. Karppaus on esillä negatiivisesti, koska huonot uutiset myyvät hyviä paremmin. Tässäkin tekstissä homma pysyi tiukasti lapasissa.

18. Kävin ravintolassa ja keittiöstä tuli vastaus, ettei annosta ole mahdollista valmistaa jättämällä siitä tortillalätty pois. Kritisoin kokkia ja aivan aiheesta. En kyseistä ruuanvalmistajaa nähnytkään, joten henkilökohtaisuuksiin en edes voinut mennä. Loppujen lopuksi annos oli hyvä. Ja teksti asiallinen.

19. Listasin 18 mediassa usein esillä olevaa väittämää karppauksesta. Päädyin lopputulemaan, että minä en ole karppaaja enkä ensimmäistäkään tunne. Lisäksi karppausforumilla tekemäni pienen kyselyn perusteella juuri kukaan ei tekstin luettuaan enää ole karppaaja. Teksti on mielestäni edelleen loistava! Ketään ei haukuta, ketään ei edes kritisoida. Ellei oteta huomioon ravitsemusterapeuttia, joka tyhmällä lausunnollaan antaa itsestään kuvan.. No, päättäkää itse. Ei minkäännäköistä käsistä lähtemistä.

20. Noniin, viimeinen teksti, joka siis TV:ssä oli näkynyt. Ylilyöntejä tämän tekstin suhteen on tapahtunut ainoastaan päähenkilöllä Ursula Schwabilla. Olen edelleen samaa mieltä, että kommenttiensa perusteella Schwabilla ei ole mitään käsitystä, mitä karppaus on. Eikä myöskään huostaanotoista. En syyttänyt Schwabia valehtelusta, vaan kirjoitin, etten usko hänen valehtelevan. Pohdin eri syitä, miksi Schwab päästi tuollaisen sammakon ja mistä hän on mahdollisesti tuollaisesta tiedon saanut. Seison sataprosenttisesti tekstini takana ja olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että minun osaltani karppauskeskustelu ei lähtenyt lapasesta.

Jälkeenpäin luettuna olen kirjoittanut yllättävänkin asialliseen sävyyn verrattuna siihen, millaisissa fiiliksissä joskus tulee näppäimistöön tartuttua. Oikoluku ja harkinta lienevät hyviä asioita. Olen joissain teksteissä kritisoinut henkilöiden, lähinnä Puskan, Fogelholmin, Uusituvan ja Schwabin lausuntoja. Yhdestä tekstistä, jossa vertailin Puskaa ja Chuck Norrisia, voisi asianosainen halutessaan hieman loukkaantua. Enkä tarkoita Chuck Norrisia. Kuitenkaan tämäkään juttu ei karannut mielestäni lapasesta. Miksi siis blogini näkyi ohjelmanpätkässä, jonka otsikko oli Karppauskiistely lähti lapasesta?

Oma mielipiteeni siis on, että Schwabin lausunto on niin järjetön ja minun tekstini sitä sopivasti käsitteli hauskalla otsikolla, että se mukaan haluttiin. Mitä mieltä olette, arvoisat lukijat, olenko sortunut ylilyönteihin ja jos olen niin missä kohdissa ja miksi ne ovat ylilyöntejä?

Ursulan aivopieru

Ursula Schwab on toistuvasti kertonut, että hiilihydraattien vähentäminen voi olla järkevää, mutta karppaus on vaarallista. Schwab ei kaikesta päätellen tiedä kommentoimastaan aiheesta yhtään mitään. Hänen viimeisimpänä vetonaan on ollut kertoa lehdessä, että sosiaaliviranomaiset ovat harkinneet huostaanottoja karppauksen takia. Pekka Puska on samaa mieltä, eli lapsi voidaan heidän mukaansa ottaa huostaan, jos tämä ei syö virallisen mallin mukaan. Luojan kiitos, he eivät työskentele sosiaalialalla. Luulisi muuten, että mediassa kommentointi, aiheesta kuin aiheesta, vaatisi siitä aiheesta hieman faktoja.

Huostaanotto, eli lapsen ottaminen pois vanhemmilta ja sijoittaminen johonkin muualle, on sosiaaliviranomaisten viimeinen keino ja se voidaan toteuttaa, jos seuraavat kolme kohtaa täyttyvät:

• Kodin olot tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä
• Avohuollon toimenpiteet ovat riittämättömiä tai eivät ole mahdollisia
• Huostaanoton arvioidaan olevan lapsen edun mukainen toimenpide. (Lähde: Wikipedia)

Käsittääkseni koko operaatio on myös ehdottoman salassa pidettävä. Näin ollen kukaan viranomainen huostaanottoon liittyen ei saa siitä ulkopuolisille puhua. Schwabilla on kuitenkin tietoa, että huostaanottoja on harkittu. Satu Wiren kertoo blogissaan kysyneensä Schwabilta tiedon lähdettä. Vastaukseksi hän on saanut "En ole koskaan sanonut saaneeni tiedon sosiaaliviranomaisilta."

Mielestäni jäljelle jää neljä vaihtoehtoa:

1. Asianosainen itse on kertonut Schwabille

En pidä todennäköisenä. Schwabin asenteen ja lausunnot tuntien, en usko, että kukaan hänen lähipiirissään kertoisi hänelle tällaisia karppaukseen liittyviä asioita. En usko hänen lähipiirissään edes olevan ketään karppaajia. Tai pikemminkin, en usko, että kukaan karppaaja haluaisi olla hänen lähipiiriään. 

2. Schwab valehtelee

Hmm, en tiedä mitä ajatella. Toivon ja jossain määrin uskonkin, ettei ihan sataprosenttisesta valehtelusta olisi kyse. 

3. Kyseessä on huhupuhe

Huhupuheen julistaminen totuutena voi hyvinkin olla mahdollista. Ei kai Itä-Suomen yliopistolta ennenkään ole faktoja vaadittu. Tai vaikka olisikin, niitä ei tarvitse esittää, koska aina on olemassa tuhat tutkimusta, joita niitäkään ei tarvitse esittää.

4. Schwab (tai joku lähipiirissään) on itse tehnyt lastensuojeluilmoituksen sosiaaliviranomaisille  

Ei missään nimessä ole pois suljettua. Jos Schwab käyttäytyy luonnossa yhtä uhmakkaasti kuin esiintyy mediassa, en pitäisi tätä kohtaa mitenkään mahdottomana. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänä ja sosiaaliviranomaisten on tutkittava jokainen ilmoitus. Ilmoituksen tutkiminen ei ole huostaanoton harkintaa, vaan viranomaisen velvollisuus.

Puskan mukaan huostaanottotapauksissa ongelmat ovat yleensä kasautuneet, eli löytyy toimeentulo-ongelmia, köyhyyttä, päihteitä ja väkivaltaa. Jos perheen olot ovat tuollaiset, siinä ei ruokavaliolla ole sanan sijaa huostaanotossa. Jos muuten olosuhteet ovat kunnossa, huostaanottoa syömisten perusteella ei takuulla edes harkita. Jos ruoka nimittäin aiheuttaisi huostaanottoja, sosiaaliviranomaiset päivystäisivät pikaruokapaikkojen edustalla energiajuomia lipittäviä ja karkkeja syöviä lapsia. 

Schwabin lausunto osoittaa kertakaikkisen täydellisen totaalista harkintakyvyn pettämistä. Onko kaikki faktaan perustuvat lausunnot karppauksen vaarallisuudesta jo käytetty? Vai onko niitä ollutkaan? Ihmiset rakastavat lapsiaan, joten on lyhyellä tähtäimellä ovela veto vetää lapset mukaan. Tosin jo tällä hetkellä vaikuttaa, että kommentti oli enemmän omaan nilkkaan ampumista. 

Kohu lausunnosta on levinnyt myös naapurimaahamme Ruotsiin, jossa asiantuntijat päivittelevät typerää kommenttia ja Schwabia itseään. Aiemmin tässä kuussa lastenlääkäri Björn Hammarskjöld sanoi Dagens Medicin -lehdessä seuraavaa: "Voidaan vain spekuloida, miksi tämän alan tutkija näyttää olevan niin täysin tietämätön omasta alastaan, että väittää terveellisimmän ruoan voivan aiheuttaa ravinnonpuutetta." Suomennoksen on tehnyt karppaus.info -forumin nimimerkki Elka.

Huostaanotto on varmasti vanhemmille ja lapsille yksi tuskallisimmista kokemuksista. Jo pelkkä ajatus sellaisesta on kamalaa. En tiedä, mikä on Schwabin motiivina ollut lausuntoa antaessaan, mutta kommentillaan hän on suututtanut monet, joiden mielestä lausunto on suoraa uhkailua karppaajien perheitä kohtaan. Forumeilla viesti on aika selvä, paskanpuhumiseen ihmiset ovat jo tottuneet, mutta tällä kertaa Schwab meni yli "sallitun" paskanpuhumisrajan, jos sellaista nyt on.

Melkoiseksi on älykäs akateeminen keskustelu mennyt. Tarkoituksenani ei missään nimessä ole mustamaalata Ursula Schwabia. Ensinnäkään minulla ei ole siihen mitään tarvetta ja toisekseen, hän tekee sen itse.