Fogelholm vaihteeksi valheen maailmassa

Voi Fogelholm sinua aikuista ja korkeasti koulutettua miestä. Miten voikaan ihminen antaa typeriä lausuntoja ja samalla itsestään varsin säälittävän kuvan. Hetkeäkään en usko, että Fogelholm olisi tyhmä, sillä hänen harrastamaansa manipulointia ei ummikko osaisi tehdä. Eikä välttämättä asioihin perehtymätön erottaa totuudesta.

Fogelholmin uusimman MTV3:n nettisivuilla ilmestyneen haastattelun perusteella karppaajilta lienevät taas kaikki elämän perusedellytykset hukassa. Ihme, ettei hän näin pääsiäisen lähestyessä kerro, että kyllä karppaajakin voi syödä niitä pääsiäismunia ja mämmiä. Ja vaikka juoda kuravettä päälle. Ehkä kertookin vielä ennen pääsiäistä.

Matti Uusitupa tunnetaan karppivastaisuudestaan ja humpuuki-sanan käytöstä. En tiedä, onko Fogelholm puhunut humpuukista, vai onko se viisaan toimittajan keksimä termi mahdollisimman paljon klikkauksia tuottavaan otsikkoon. Fogelholmin mukaan karppausleivät ovat epäluonnollisia, otsikon mukaan ne ovat humpuukia. Karppausleivät olisivat siis petkutusta. Teuvo Oinosen mielestä homot ovat epäluonnollisia. Ovatko homot humpuukia, eli tässä tapauksessa satuolentoja? Epäluonnollisuus ei yksinään tee mistään humpuukia.

Karppileivissä on tavallisia leipiä vähemmän hiilareita. No, aika selkeää, senhän takia ne ovat karppileipiä. Tosin jos viljasta (yleensä gluteenista) saa oireita, karppileivät eivät niitä ratkaise, koska niidenkin (ainakin joidenkin) valmistusaineissa gluteenia käytetään. Se, että Fogelholmin mukaan karppausleivät eivät ole luonnollinen vaihtoehto täysjyväleivän korvikkeeksi, on luonnollista. Hänen haastatteluistaan on käynyt ilmi, että mikään, ei mikään koko maailmassa voi korvata täysjyväleipää. Professorille tiedoksi, keliaakikotkin pärjäävät ilman "kuitupitoista täysjyväleipää".

Sanokaapa ihmiset, minkä takia viljatuotteista tehty leipä olisi ainoa oikea leipä? Vertailun vuoksi, vaikka Suomessa lehmänmaidosta tehty salaattijuustokaan ei ole aitoa Fetaa, voi se silti olla hyvää ja luonnollista. Kannattaako uusia ruokalajeja tai reseptejä enää kehitelläkään, jos maailma on niin valmis, että uudet ruuat ovat epäluonnollisia? Henkilökohtaisesti en vatsasyistä tavallisia enkä karppileipiä käytä, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että muut käyttävät.

Kaikkein idioottimaisin kommentti Fogelholmilta kyseisessä haastattelussa on väite, että karppaajat korvaavat kuitupitoisen leivän voilla. Siis anteeksi häh? Voisinko toistaa? Siis korvaavat leivän voilla. Nyt on myönnettävä, että ruoka-asioiden tiimoilta tämä menee kirkkaasti tyhmimmäksi aivopieruksi tänä vuonna. Viimevuotisen kisan voitti ylivoimaisesti Ursula Schwab. Jos ja kun Fogelholm ei ole tyhmä, minkä helvetin takia hän antaa noin tyhmiä lausuntoja? Ymmärrän, että hän tykkää leivästä ja hehkuttaa sitä, niin minäkin hehkutan joogaa hyvänä harrastuksena. Mutta minkä takia hän valehtelee noin räikeästi?

Leipätiedotuksen toiminnanjohtajan Ulla Rauramon mukaan naisten pitäisi syödä kuusi palaa ja miesten yhdeksän palaa leipää päivässä. Typerää, mutta ei puututa siihen. Rauramo muuten sanoo ko. jutussa: "Mikäli ruisleipä keksittäisiin nyt, se olisi terveysvaikutteinen tuote numero yksi koko maailmassa". Itselleni herää pari kysymystä. Koska ruisleipä on jo keksitty, miksi se ei ole terveysvaikutteinen tuote numero yksi koko maailmassa? Miksi sitä ei Suomen lisäksi muualla juuri edes noteerata?

Suomen suosituin leipä painaa 27,5 grammaa viipaleelta. Yhdeksän viipaletta tätä leipää painaa siis 247,5 grammaa. Tämän verran siis "terveellisesti" syövä mies ruokavaliotaan karppisuuntaan muokatessaan vaihtaisi päivässä leivästä voihin. Naisen vaihtama määrä on 165 grammaa. Todellisen tilaston mukaan suomalaiset syövät leipää keskimäärin 51 kiloa vuodessa, eli 140 grammaa joka päivä. Fogelholm on siis sitä mieltä, että karppaajat syövät pelkän leivän poisjättäessään kaksi pakettia voita viikossa. Luonnollisesti monet karppaajat käyttävät voita myös muuhun ruuanlaittoon kuin paljaaltaan leivän korvikkeena, joten ne määrät tulevat tuohon vielä päälle.

Vaikka Fogelholm ei sitä suoraan sanokaan, hänen lausunnostaan rivien välistä paistaa, että on paha asia, että karppaajat pääsevät muodostamaan yhteisöjä netin välityksellä ja että kymmenen vuotta sitten oli paremmin, koska silloin pahat karppaajat eivät olisi itse päässeet käsiksi tutkimustietoon ja vertaisiinsa vaan olisivat luottaneet ainoastaan lehtiin ja korkeasti koulutettuihin. Aika muuttuu, toisten mielestä valitettavasti, toisten mielestä onneksi.

Fogelholmin mukaan E-koodien nostaminen isoksi ongelmaksi on älytöntä. Olen samaa mieltä, joskaan en varmasti tarkoita asiassa samaa kuin hän. Natriumnitriittiä, aspartaamia ynnä monia muita selvästi haitallisia aineita lukuunottamatta E-koodeista ei kannata tehdä ongelmaa. Kissa pitäisi nostaa pöydälle niiden huonolaatuisten ja pitkän hyllyiän ja prosessoinnin vaatimien tuotteiden osalta, johon niitä joudutaan lisäämään. Mutta en jaksa nyt E-koodeista puhua.

Fogelholm ihmettelee karppauksen saamaa mediahuomiota. Voin paljastaa, mistä se johtuu. Nyt, käsi ylös ne, ketkä ovat jatkuvasti esillä mediassa puhumassa karppauksesta. Kappas, ei noussut kuin neljä kättä ja nuo kädet eivät näytä karppaajien käsiltä. No mutta, siellähän viittaavat vanhat tutut Matti, Mikael, Pekka ja Ursula. Kuinkas sattuikaan. Ketkähän tätä mediahuomiota ylläpitävät? Jos on jatkuvasti lehtien palstoilla kyseisestä aiheesta, olisi hyvä, jos olisi paljon sanottavaakin. Nyt se on yhtä ja samaa. Ei kannata enää ihmetellä mediahuomiota. Ja ihan suoraan sanottuna, en hirveästi ihmettele vihaista palautettakaan. Jos mediassa puhuu karppauksesta asiantuntijana, kannattaisi aiheesta tietää ja sen jälkeen niiden oikeiden tietojen perusteella puhua totta.

Fogelholm suosittelee karppauksen sijaan maalaisjärkeä. Fogelholm, tuo entinen Nutrilett-pussidieettimannekiini, suosittelee maalaisjärkeä niille, jotka syövät paljon vihanneksia ja vähän huonoja hiilihydraatteja. Maalaisjärjen käyttö on tosiaankin monelta unohtunut. Monelta poliitikolta, monelta karppaajalta ja monelta tutkijalta, muiden muassa. Fogelholm peräänkuuluttaa tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota. Olen sataprosenttisen samaa mieltä ja uskoisin, että suurin osa karppaajista on myös. 

Nykymaailmassa tieto liikkuu niin nopeasti ja säilyy tallessa niin kauan, että ristiin puhumisesta ja höpöhöpöjutuista jää useimmiten kiinni. Mitä hyödyttää jonkin ryhmän tarkoituksellinen mustamaalaus? Karppaajat itse tietävät nuo puheet perättömiksi, mutta asiaa tuntematon ei välttämättä osaa eroa tehdä. Mikael Fogelholm, sananvapaus ei tarkoita, sitä että noin korkeassa asemassa oleva henkilö voisi silmät kirkkaina väittää lehdissä ihan mitä sattuu. Toivoisin peiliin katsomista.

Auta minua muutoksessani

Jos et jaksa lukea, hyppää suoraan loppuun, lue kaksi viimeistä kappaletta ja toimi ohjeiden mukaan.

Vain muutos on pysyvää, sanoo sananlasku. Tottahan se on, elämä on yhtä muutosta. Jatkuvasti pitäisi sopeutua johonkin uuteen. Toiset sopeutuvat, toiset eivät. Kitinää kuulee jatkuvasti, on siihen aihetta tai ei. Toisinaan muutosta halutaan vain muutoksen vuoksi, toisinaan taustalla on jokin syy.

Muutosvastarinta on hyvin yleistä ja tavallista. Se liittynee tuntemattoman pelkoon. Vaikka asiat olisivat huonosti nyt, voivat ne olla huonommin muutoksen jälkeen. Ei siis kannata vaivautua tekemään mitään eri lailla. Ja kärsiminenhän kannattaa, se vahvistaa ja opettaa. Niin varmaan. Mieluumminhan sitä sitten on oppimatta.

Kuinkahan moni haluaa muutosta elämäänsä? Kuinkahan moni kuitenkaan tekee asian eteen mitään? Monesti on helpompaa jatkaa samalla lailla kuin tähänkin asti. Jos kuitenkin ihminen tekee muutoksen ja pääsee tavoitteeseensa, monestiko hän on tyytyväinen siihen? En tarkoita, että pitäisi jäädä paikalleen makaamaan, mutta kokemukseni mukaan hyvin moni on tyytymätön asioihinsa ja vaikka kaikki ne asiat saisi paremmalle tolalle, tyytymättömyys ei katoa mihinkään.

Mietin tuossa, että onko ruokavalion suhteellisen radikaali muuttaminen osa jotain laajempaa tyytymättömyyttä elämään. Ainakin niiden mielestä varmasti, jotka kategorisesti vastustavat toisten ruokavaliota. Ihan sama, mikä se ruokavalio on, väärin syöt kuitenkin, kun et syö niinkuin minä välittämättä yhtään, mitä suuhusi laitat. Jos ja kun minä syön vähähiilihydraattisesti, onko elämässäni jotain pielessä, kun on noin suuri muutos pitänyt tehdä?

Omalta kohdaltani ainakin vain kokeilin alkuun ja jatkaminen oli helppoa, kun mahavaivat hävisivät ja elämän laatu parani. Tätä muutosta en ole katunut hetkeäkään, eikä vanhaan palaaminen ole vaihtoehto. Aluksi mietitytti, onko hommassa mitään järkeä. Vakaasti tiesin ennen omia kokemuksiani, että idiootin hommaahan tuo on. Niin sitä voi pieni ihminen olla tyhmä ja väärässä. Mutta myönsin virheeni. Ja tyhmyyteni.

Jos tuntuu, että haluat muutosta johonkin, voi olla, että asia on pielessä ja toimenpiteitä oikeasti tarvitaan. Toinen vaihtoehto on, että päässäsi oleva ääni tai ego ei ole ikinä tyytyväinen elämääsi, vaan haluaa aina enemmän ja asioiden olevan toisin. Jos haluat elämääsi muutosta, onko oikea ratkaisu ulkoinen vai sisäinen muutos? Pitääkö asioiden muuttua vai olisiko sinun itsesi syytä muuttua? 

Tässä kun mietin elämääni taaksepäin, tuntuu etten ole kolmeenkymmeneen vuoteen ollut täysin tyytyväinen. Aina pitäisi saada vähän enemmän tai olla jotain erilaista tai tehdä jotenkin paremmin. Mitä järkeä? No eihän siinä järjen kanssa tekemistä olekaan, vaan enemmän tunteiden. Viimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt tietoisia muutoksia elämääni. Isojakin. Lopetin työt ja jatkoin kesken jääneitä opintoja, muutin toiselle paikkakunnalle, aloitin joogaharrastuksen, olen opetellut meditointia sekä lukenut paljon kirjoja mielen, ajatusten ja tunteiden toiminnasta. 

Kaikkien näiden kautta olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan vanhoja ajattelumallejani ja ilokseni huomannut niiden toimivan. Tietenkin kolmenkymmenen vuoden aikana opitut ajattelumallit istuvat aika tiukassa, mutta pikkuhiljaa pystyn niitä ohjelmoimaan uudestaan ja muuttamaan tunnereaktioitani ja ajatteluani. Henkistä lässytystä. Nimenomaan. Ja sellaista, mille olisin vielä viisi vuotta sitten nauranut ja todennut, ettei iso mies tuollaista tarvi. Nyt hämärässä huoneessa seinän tuijottaminen hiljaa paikallaan istuen ajattelematta mitään on huippuhommaa!

Niin sitä ihminen muuttuu matkan varrella, kun viisautta kertyy. Harmi, etten asioita tajunnut jo paljon aikaisemmin. Mutta matka on nyt alkanut. Toivottavasti jossain vaiheessa opin todella tuntemaan itseni ja tietämään mitä oikeasti elämältä haluan.

Siinä asiassa sinä, hyvä lukijani voit auttaa! Haluan osallistua Muutoksen Mestarit -seminaariin ja haluan tehdä sen vähän eri tavalla kuin yleensä. Ryhmän Facebook-sivuilla kolme eniten tykkäyksiä kerännyttä kilpailuvastausta voittaa liput kyseiseen seminaariin ja minä haluan olla yksi kolmesta, mieluiten ykkönen. Äänestysaikaa on sunnuntaihin.

Jos siis tykkäät teksteistäni, klikkaa itsesi Facebookin ihmeelliseen maailmaan ja tykkää kilpailuvastauksestani ja mielellään jaa se myös omalla seinälläsi. Jos et pidä teksteistäni, tee sama asia ja toivo, että seminaari tekisi minusta paremman ihmisen ja kirjoittajan. Kiitos tykkääjille!

Kauneus on syöjän silmässä

Onko ruuan ulkonäöllä väliä? Ja miksi? Katsokaa vaikka Top Chef -sarjaa, jossa ammattikokit kisailevat paineen alla tehden erilaisilla teemoilla erilaisia annoksia. Nuo kilpailuannokset ovat yleensä varsin monimutkaisia asetella lautaselle. Varsinkin, kun pitäisi muistaa levitellä kastiketippoja ympäri lautasta ja sivellä erivärisiä pyreitä ja hilloja siten, että niistä muodostuu piiloviestinä vähintäänkin Oodi makkaralle.

Onhan annoksen nätti ulkonäkö ihan kiva juttu. Mutta ainakin meikäläisen junttiesteetikon kauneuskeskuksesta nuo pleittaukset vilahtavat ohi ja lujaa. Master Chefissä tavallisten talliaisten lautaset näyttävät paljon paremmilta. Mutta onko ulkonäkö merkki ruuan laadusta? Ei ainakaan minulle. En tarvitse lautaselleni Picasson teosta, ihan samalla lailla kun en tarvitse sellaista seinällenikään. En ymmärrä miksi Picasson teoksista maksetaan miljoonia. Enkä myöskään ymmärrä miksi ruuan ulkonäköä manipuloidaan esimerkiksi väriaineilla tai kiillottamalla. Tai no joo ymmärrän sen, mutta en sitä, miksi sellaisia halutaan ostaa.

Einesruokien pakkauksissa on kuvia syötävän hyvän näköisistä annoksista. Kirjaimellisesti. Kappas vaan, että pahvi usein onkin umpinainen, eikä sisälle pääse katsomaan. Mistähän johtuu? Vai onko kuva yleensä vain tarjoiluehdotus eli ehdotus, jossa ei ilmeisesti tarvitse olla mitään yhteistä sisällön kanssa? Monestako pakkauksesta sitten paljastuukin harmaata mössöä? Väri- ja muista ulkonäköaineista huolimatta. Virallisesti umpinaisuus varmasti johtuu valonarkuudesta ja säilyvyystekijöistä. Varmasti näinkin, mutta hävettäisihän se esittää treffi-ilmoituksessa parikymppistä bodaajaa, kun todellisuudessa paketissa kurkkiikin Asko Vilenius.

Entäs hampurilaismestat, Heset ja Mäkkärit ynnä muut? Niissä on tosi herkullisen näköisiä hampurilaisannoksia. Niin, kuvissa. Jopa minäkin ymmärrän, etteivät hampparit ole kooltaan yhden suhde yhteen niihin isoihin  kuviin nähden. Mutta sitten kun tilaat sellaisen, todellisuus on taas tarua karumpaa. Ihminen pystyy toki omissa aivoissaan assosioimaan kuvan purilaisen ja tarjottimella olevan käntyn samaksi lajiksi eli hampurilaisiksi. Mutta miksi ero on niin iso? Koska mielikuvat myyvät. Isojen ja näyttävien kuvien perusteella ihmiset sen ostopäätöksen tekevät, eivätkä sen tarjottimelle saapuvan todellisen tuotteen perusteella. Valitettavasti.

Onko juusto kaunista? Mielestäni juusto näyttää juustolta, mikä on ihan hyvä juttu. Yleensä juusto on sellaista kellertävää tai vaaleaa. Ja hyvä niin. Paitsi, että juustojakin värjätään. Katsokaapa huviksenne, kun käytte juustohyllyllä tai jääkaapilla. Toki eihän kaikissa ole väriaineita, mutta osassa on. Kaksi, mihin itse olen eniten törmännyt, ovat beetakaroteeni ja annatto, jotka molemmat ovat oransseja. Beetakaroteeni on antioksidantti ja A-vitamiinin esiaste, joten sinänsä se on terveellinen yhdiste. Annatto tehdään annattopensaan hedelmän kuoresta. Annattohedelmiä syödään muutenkin. Näin ollen molemmat ovat ilmeisen hyviä tuotteita ruuanvalmistukseen. 

Mutta miksi juustoa pitää värjätä?? Olkoon juusto värjätty vaikka kullalla tai elämän eliksiirillä, en periaatteesta sellaista osta. Hihhulointia, sanoo moni. Olen samaa mieltä. Kuitenkin ihmisellä pitää olla jotain mihin uskoa ja jotain mihin ei ja minä en kertakaikkiaan usko väriaineisiin omissa ruokaostosvalinnoissani. Enkä väitä, ettenkö itse koskaan käyttäisi väriaineita. Olen esimerkiksi käyttänyt kurkumaa pelkästään värjäystarkoitukseen kukkakaalimuusissani. Epäjohdonmukaista? Ehkä jonkun mielestä. Itselleni ero on kuitenkin selvä.

Eräässä kirjoituksessani viime kesänä kirjoittelin myös omenoista ja miten osaa niistä vahataan kiillon ja säilyvyyden takaamiseksi. Mitä kiiltävämpi omena, sitä pelottavampaa se kuitenkin mielestäni on. Eräs lukija kertoi omenan säilyneen kuukausia hyllyssään. Mats-Eric Nilsson kertoi uusimmassa kirjassaan  Vaara vaanii kattilassa vieläkin pidemmistä ajoista, mikäli oikein muistan.

Vihanneslaareista pyrin nykyään poimimaan hassuimman ja epämuodostuneimman näköiset kasvikset.  Voi olla, etteivät ne muuten kenellekään kelpaisi. Toivottavasti ne kuitenkin on viljelty jossain muualla kuin Chernobylin alueella. Ihan samalta ne kuitenkin maistuvat kuin muutkin. Positiivisena puolena on, että fiilis paranee, kun voi ihastella Ruben Stillerin näköistä porkkanaa tai kuvitella Timo Soinin kasvot lantun kylkeen. Ja syödä sen.

Älkää käsittäkö väärin. Toki tykkään kauniin näköisistä ruoka-annoksista. Sellaiset syntyvät helposti hyvistä raaka-aineista. Mutta kauneuden ei pitäisi olla pääosassa ruokailussamme, varsinkaan raaka-aineissa. Ruuan laatutekijät ovat sellainen, joiden taas soisi olevan pääosassa. Lautasella annoksen ulkonäkö on, kuten sanottua, kiva juttu, mutta laadun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. En halua kritisoida kauniita lautasannoksia vaan kaupoista saatavia ulkonäkömanipuloituja tuotteita.

Sananlaskun mukaan kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu. Ja niinhän se on. Miettikääpä muotia. Jotkut "huippu"ihmiset Milanossa päättävät, mikä tänä vuonna näyttää hyvältä päällä ja mikä väri on tällä hetkellä kaikkein kaunein. Erinomaisen typerää. Onkohan ensi vuonna punakaalin värin oltava sininen?

Luonto ei ole virheetön. Ilmeisesti luonnossa ei esiinny suoria viivoja lainkaan, tai ainakin hyvin vähän. Miksi kurkuille pitää olla direktiivit (okei, tää on jo poistunut), miksi tomaattien pitää olla samannäköisiä, miksi liian isot tai pienet perunat jätetään peltoon, miksi lohen lihan on oltava punaista, miksi pärjätäkseen missikisoissa naisen on oltava tietyn mittainen? Sisäisen kauneuden sanotaan olevan rumien juttu. Olkoon vain, mutta se pätee ruokaankin. Sisäisesti kaunis eli laadukas lanttu on huomattavasti parempaa kuin tyhjyyttään kiiltävä omena. 

Herätkää ulkonäkökeskeisyydestä, niin ruuan kuin muidenkin asioiden suhteen. Jokaisella on takuulla tärkeämpiäkin asioita mietittävänä. Kuten että mitä hyvää tänään syötäisiin.