torstai 26. syyskuuta 2013

Mein Kampf - minun tarinani

Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa. Jostain syystä kirjoittaminen ei inspiroinut minua. En ole jaksanut räyhätä kenenkään kommenteille syömisistäni, koska en välitä niistä enää. Nyt loppukesän ja syksyn aikana on muutaman kerran tullut olo, että voisin kirjoittaa. Ja ehkä sekin vaikutti, että toverini Koltta aktivoitui hänkin tauon jälkeen. Viimeisen sysäyksen antoi eilen edelliseen tekstiini kommentoinut Anonyymi lukija. Joten tässä tulee uusi alku! 

Aiemmin olin kuin kuka tahansa ihminen kadotessani katuvilinään tai asioidessani kaupassa. Kukaan, edes minä itse, ei tiennyt Teräsmiehestä, joka vaatteideni alla odotti puhelinkoppiin pääsyä. Krapulassa suurinta herkkuani oli kebab. Eräs parhaista oli sisäänleivottu calzone tuplalihalla ja pepperonien tilalla jalapenoja. Vei kielen mennessään. Krapulaa ei. Toisinaan tuli ostettua patonkeja, joiden välissä oli valmis valkosipuli- tai yrttivoi. Fasu-palat oli mahtavia herkkuja! Eli nykyiset Fani-palat. Voi oli myrkkyä ja kotona käytin margariinia. Tuohon aikaan sopiva runo oli: Istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen. Syömäni ravinnon ratkaisin hinnan perusteella. Ostin aina halvinta.

Jonkin verran on muuttunut noista päivistä. Noin kolme vuotta sitten nykyinen vaimoni, silloinen ei, keksi jostain hiilareiden vähentämisen. Itse olin kotona tuohon aikaan, joten ruuanlaittonakki sattui päivittäin minulle. Söimme toki muutakin kuin nakkeja. En viitsinyt tehdä eri ruokia eri syöjille ja halusin testata, mitä vähähiilihydraatittomuus (tahallinen virhe, hehee) tekee ihmiselle. Hiilarit siis vähenivät ja viljojen syönti loppui kokonaan. Ja tuli hiljaista. Liian hiljaista. Voiko maha tosiaan toimia näin? Eikö voimakas pyrstöyskä olekaan se normaalein tila?

Vuosikausia olin epäillyt laktoosia mahavaivojeni syyksi. Välttelin maitoakin pitkään. Mutta kas kummaa, kun viljattomuudesta seurasi pelkkää positiivista, vaikka keliakiatestit olivat näyttäneet negatiivista. Useamman kerran on sekin verestä mitattu. Monet lääkärit väittävät sitä testiä luotettavaksi. Jonkinlainen yliherkkyys itselläni kuitenkin on ja se lienee huomattavasti luultua yleisempää. Ihottumakin hävisi.

Viikon kokeilun takia viljat jäivät pysyvästi. Muutaman kerran kokeilin sen jälkeen jälkiuunileipää tai vastaavaa ja auta armias sitä pakokaasuttelun määrää. Ei ollut meidän kämpässä noina päivinä ilmaherruudesta epäselvyyttä. Hiilareiden vähentämisen ansiosta olokin piristyi ja aterioiden jälkeinen väsymys katosi.

Rupesin ottamaan selvää ruoka-asioista. Pikkuhiljaa oppi tarttui ja tietoisuuteni ravinnosta lisääntyi. Sokeri, prosessoidut elintarvikkeet, lisäaineet ynnä muut eivät ehkä olleetkaan niin terveellisiä kuin kerrotaan. Eikö sokeri ollutkaan mustikan kanssa syötynä terveellistä? Tai Eviran hyväksymät lisäaineet, kuten natriumnitriitti E250, jota lapset eivät saisi syödä päivässä nakin sisältämää määrää enemmän?

Ajattelin, että monipuolinen ruoka sisältäisi kaikki tarvittavat vitamiinit ja muut. Nykyisen tehoviljelyn ja kasvien jalostamisen aikaan näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Niinpä jossain vaiheessa hankin useampaa lisäravinnetta, kuten monivitamiinia, D- ja E-vitamiinia, Q10:ä jne. 

Superfoodeja pidin pitkään hippeilynä, ettei niistä mitään hyötyä ole, pelkkää rahastusta vain. Niitä tuli kuitenkin kokeiltua ja pikkuhiljaa ne ovat tulleet osaksi päivittäistä ruokavaliotani. Syön mieluummin erittäin ravinnepitoisia herkullisia marjoja ja jauheita kuin tabletteja. Nykyisin käytän ravintolisistä vain D-vitamiina ja sitäkin "vähän" yli suositellun 7,5 µg:n rajan.. Kaapista löytyy tälläkin hetkellä kilokaupalla pähkinöitä ja manteleita sekä niiden lisäksi viher- ja lääkinnällisiä sienijauheita, lucumaa, macaa, lakritsijuurta, raakakaakaojauhetta ja -nibsejä, kaakaovoita, kookoshiutaleita ja -öljyä, tocoa, mesquitea ja sellaisia. Eivätkä ne pelkästään kaapin täytteinä ole, vaan ihan käyttöä varten.

Reilu vuosi sitten aloimme koko perhe nauttia aamuisin pirtelön, johon tuli kasviksia, hedelmiä, marjoja ja sellaisia. Nykyään emme käytä niin paljon esimerkiksi banaaneja pirtelöissä, koska makuihin olemme jo tottuneet. Lisäksi nuo yllämainitut superfoodit ja -jauheet täydentävät hyvin pirtelöitä.

Raakakakkua maistoin ehkä vuosi sitten, kun vaimo halusi sellaista kokeilla. Sen jälkeen niitä olen tehnyt aika paljon. Raakakakku on siis terveellinen, erittäin ravinnerikas pähkinöistä ja manteleista tehty kakku, jota ei paisteta eikä se sisällä viljoja, maitotuotteita, munia ym. Toisinaan teen raakakakun viikoittain. Työlästä, mutta erittäin herkullista!

Syön nykyäänkin pizzaa, mutta itse tehtynä, samoin joskus kebabia, itse tehtynä. Margariiniin en koske, ellei joku sitä ruokaani ole laittanut. Uskon voin olevan huomattavasti margariinia terveellisempää. Makeutukseen käytän tarvittaessa hunajaa. Kaapissa on myös palmusokeria. Käytännössä ainoat lisäaineet, joita kotoamme löytyviin elintarvikkeisiin on lisätty, ovat joihinkin juustoihin lisätyt kalsiumsuolat (E509). En välttämättä pidä suurinta osaa lisäaineista haitallisina, mutta oman näkemykseni mukaan niillä hyvin usein korvataan huonolaatuisen tuotteiden ominaisuuksia. Kaiken kaikkiaan omasta mielestäni syön paljon paljon paremmin kuin ennen, niin ravinteiden kuin maunkin osalta.

Koen nykyään olevani huomattavasti lähempänä Teräsmiestä kuin reilu kolme vuotta sitten. Jaksan paremmin, olen pirteämpi, olen yleisesti ottaen paljon innokkaampi ja reippaampi, teen asioita, joita tuolloin en kuvitellutkaan. Olen oman elämäni supersankari ja kehityn koko ajan. En tietenkään väitä, että kaikki johtuisi pelkästään ruuasta, mutta selkeä osansa sillä on. Muista asioista suurin vaikuttaja on ollut NLP, jonka avulla olen oppinut ajattelemaan uusilla tavoilla. Ehkä kirjoitan siitäkin joskus, mutta nyt ei ole se aika.

Uskon ruuan vaikuttavan terveyteemme ja pirteyteemme huomattavasti enemmän kuin yleisesti kuvitellaan. Koska tutkimustulokset ja julkisuudessa esiintyvät lausunnot ovat ristiriitaisia, oman kokemuksen ohella uskohan näissä asioissa ratkaisee. Minä uskon näin. Muiden ei ole pakko jakaa uskoani, mutta eletään silti sovussa, jooko.

Ihminen on sitä mitä hän syö. 

5 kommenttia:

  1. Sulla on tosi teräviä ajatuksia! Kiinnostuin eilen kirjoituksistasi. Olen itse karpannut lähes kolme vuotta. Uusituvan mukaan noutaja saapuu 3-5 vuoden kuluttua karppaajalle, joten nyt elän kriittisiä aikoja. Mutta toisaalta näinhän meidän asiantuntijat ovat vakuuttaneet, että karppaus on vaarallista. Mitäs aloitit sen?

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kehuista!

    Mä pystyn ehkä tarvittaessa syyttämään vaimoani, kun oli alunperin hänen ideansa. Toisaalta oon matkan varrella myös oppinu, että ihminen tekee ite omat päätöksensä, eikä niistä auta vaimoa syyttää.

    Tuli muuten jälkeenpäin mieleen, että monikohan uusnatsi on käyny lukemassa tän tekstin tuon otsikon perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla idea lähti - yllätys yllätys - itse Atkinsin kirjasta, jota en ensin aikonut lainkaan lukea. Innostuin niin asiasta jo ensimmäisiä sivuja lukiessani (vajaa kolme vuotta sitten), että minusta tuli karppaaja heti. Vasta jälkeenpäin luin tuon kirjan loppuun ja silloin huomasin, että siihen ruokavalioon olisin voinut ottaa täysjyväviljankin. Mutta kun olin jo ennättänyt aloittaa ilman niitä, niin en sitten lähtenyt muuttamaan tuohon suuntaan. Oudointa oli, että mieliteot hävisivät. Ja veren vähän koholla olleet rasva-arvot normalisoituivat. Ja painokin vähän tippui. Tää karppaus on elämäntapa, ei mikään dieetti. Mielenkiintoista seurata muidenkin karppaajien ajatuksia!

      Poista
    2. Kun olen seurannut näiden valtakunnan virallisten asiantuntijoiden tieteellisiä näkemyksiä karppaamisesta, niin kyllä olen lähes haukkonut henkeäni. Me karppaajat olemme saaneet aikaan hyviä tuloksia pelkkää ruokavaliota noudattamalla, mutta virallisten asiantuntijoiden mielestä me teemme väärin. Olisi näköjään parempi vaan syödä munkkeja, karkkeja ym. ja käyttää kolesterolilääkkeitä. Ja sitten niiden lääkkeiden sivuvaikutuksiin toisia lääkkeitä. jne jne

      Poista
    3. Hyvä vaan, mitä enemmän ihmisiä "eksyy" lukemaan kirjoituksiasi! Joskus uuden asian aloittaminen voi olla niin vähästä kiinni. Minulle on auennut karppauksen myötä aivan uusi (maku)maailma, kun olen innostunut ruuanlaitosta. Lukaisen jonkin ohjeen läpi ja alan heti itse soveltaa omaa versiota. Todella mielenkiintoista!

      Poista